- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1885 /
203

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

— 207 -

punaposkisina riensivät häntä mukaansa
pyytämään.

„Sinii et usko, kuinka mainio mäki
täällä on! Me saimme suuren kelkan, jolla
lasketimme niin, että lumi pyrysi
korkealle!" —

„Katsopas Alma," sanoi Wolmari,
„tä-män oivallisen sapelin on vanha Kalle
minulle vuollut, se on parempi k.uin kaikki
tinasa pelini kaupungissa!"

Turhaan houkuttelivat Iida ja Wolmari
Almaa, sillä hän oli pahalla tuulella, ja
käski heidän jättää hänet rauhaan.

„Tule sitten sinä Iida," sanoi \Volmari,
„ laskekaamme mäkeä, ja pyytäkäämme
Kallea ja Ullaa avuksemme lumilinnaa
tehdessä."

Heti kun Ulla astui siihen huoneeseu,
jossa Alma oli, huomasi häu, että Alma
oli unohtanut kaikki hyvät aikomuksensa.
Miettien keinoa, millä saisi Almaa pois
surullisista ajatuksistaan, muisti hän vihdoin,
että ne lahjat, joita rouva S. oli Anna tädille
lähettänyt, olisivat esille otettavat
katseltaviksi, — ekhäpii matkalla olivat
turmeltuneet. Alma taipui esitykseen ja nyt
otti hän esille kauniin mustan
pitsimys-syn ja uusi-hopeaisen leipä-tarjottimen.
Nämä olivat hyvin matkalla säilyneet,
vahingoittumatta. Tädin nimi oli
kauniisti kirjoitettu kääreen päälle, lasten
äiti itse sen oli kirjoittanut. Äidin
käsialan nähtyänsä juobtui äkkiä Alman
mieleen päätös, jonka oli tehnyt äitiänsä
ilaluluttaakseen. Hau oli aikonut
parantaa käytöksensä — mutta nyt! — oli
onni, ett’ei Anua-täti sattunut olemaan
kotona.

Anna-tädin palvelija sytytti lampun
ja kertoi, että hiineu emäntiinsä oli jo
tullut kotiin, ja kohtu oli tuleva lasten
luo.

Iloisena ja onnellisena saapui Anna-täti
lasten seuraan ja sydämellisesti he hänet
vastaan ottivat.

„Nyt, 3rstäväni," sanoi täti ^rupeamme
työhön. Tulkaa kaikki istumaan tänne
]löydän ympärille, — ja Ulla, pane sinä
tulta pariin kynttilään, että sinetillä voimme
sulkea lahjat." —

Anna ja Iida tulivat työhön, mutta pikku

AVolmari asettui keinutuoliin
leikittele-mään vanhan Kallen veistämillä hevosilla
ja sapeleilla.

Tässä toimiessa jutteli täti lapsille niistä
vieruista, joita hän jouluna oli saava. Hän
kertoi pikku Johannasta, joka oli rampa,
eikä koskaan elämässään ollut voinut
jaloin kävellä. Kuitenkin oli hän ahkera
ja ansaitsi käsityöllä köyhälle äidillensä
monta penniä. ,,Tämän pehmoisen mekon
saa hän joululahjaksi,u sanoi täti „silla
hän tarvitsee sitä vielä paremmin kuin
muut, kun ei hän voi kävellä lämpöä
saadakseen. Useinkin on minulla ollut
Johannasta paljon apua, sillä käydessänsä
täällä lukee hän minulle aina jotakin."

Sitten kertoi täti vielä mykästä pojastu,
nimeltä Ella. „Yaikka ei Ella osaa
puhua," sanoi täti, „levittää hän kuitenkin
hauskuutta ympärilleen, sillä hän on aina
tyytyväisen näköinen. Hänelle lahjaksi
on tämä nalikahattu."

Työssä ja puheessa kului ilta
nopeasti. Almaa huvitti toimi niin, että hän
katui aamuista kärsimättömyyttänsä. Hän
ei aavistanut., että Anna-tädin lempeä
olento ja sydämmellinen ystävyys kukisti
hänen pahan luontonsa ja ylpeilevän
sy-dämmensä.

Joulu-ilta oli käsissä. Suuri kuusi oli
koristeltu varsin somasti. Alma
sisarineen oh pukeutunut juhla pukuun —
samoin Anna-täti. Hän tuli lasten luo ja
sanoi: ,,Menkäämme nyt saliiu, viettämään
joulua vieraitteni kanssa, jotka jo ovat
koolla."

Salin ovet avattiin ja korkean kuusen
lukemattomat kynttilät valaisivat huoneen.
Lapset näkivät huoneessa vanhoja ja
nuoria, ukkoja, poikia ja tyttöjä. Nämä
kaikki olivat nyt Anna tädin vieraita.
Kiitollisin katsein vastasivat he Anna-tädin
tervehdykseen.

„ Laulakaamme nyt ensiksi joku virsi,"
kuului tädin ääni sanovan, „Jumalan armo
on ollut suuri, kuu Häu on antanut
meidän taas kokoontua joulu-juhlaa
viettämään." Kaikki lauloivat nyt ja
Aiina-täti soitti harmoniolla säestyksen. —
Virren loputtua puhui Anua-täti jouhin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:45 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1885/0207.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free