Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—5
r.äviä toverein kosken, mikä väitti että £’1»,
mikä taaskin että Alina saisi palkinnon.
Tuo levottomuus oli oikein vaikuttanut
Ellan heikkoon terveyteen. Alina kyllä
vakuutti, ett’ei hän olleukaan välittänyt koko
palkinnosta, vaan kuitenkin saattoi jokainen
huomata, että hän oli kovin levoton,
melkeinpä onnettoman näköinen.
Vihdoin tuli tuo odotettu päivä. Miten
se oli alkanut toisilla enteillä, kuin mitä oli
odotettu, olemme jo kuulleet. Sade oli
pitkin aamupuolta ikkunalle loiskinut.
Alustalaisten lapset, jotka kesäisestä sateesta
eivät paljoa välittäneet, uittivat
kaarneven-heitä katu-ojissa ja juoksentelivat reippaasti
paljain jaloin vesilätäköissä; sateenvarjot
pystyssä kulkivat aikaihmiset ja hyvä oli, että
Ella ja hänen äitinsä saivat ajaa vaunuissa,
muuten olisi Ellan uusi hame varmaan ihan
pilaantunut.
Kesken kiirettä ei Ella kuitenkaan
uuoh-tanut pistäytyä isän huoneeseu ja panna
tuoksuavan kukkakimpun, jonka hän oli
poiminut kohta hänen lähdettyään aamulla, isän
pöydälle tervehdykseksi, kun hän ennen
heidän kotiintuloansa palajaisi kotiin.
Jo saavuttiin koululle. Kello oli vähä
vaille 12, kun neiti Kanniainen, koulun
johtajatar, astui koulusaliin. Oppilaat istuivat
jo kuliin paikallaan, pienet opettajasta
oikealle, suuremmat vasemmalle päin.
Etäämpänä istuivat vanhemmat, jotka olivat
lop-pujuhlaan saapuneet, ja oppilaitten
läheisyydessä heidän takanansa seisoivat
opettajattaret. Johtajatar puheli muutamia
ystävällisiä sanoja oppilaille, kiitti yleensä
heidän ahkeruuttansa ja ryhtyi sitte
palkintojen jakamiseen.
Kaksi oppilasta alemmalla luokalla sai
palli innon, sitten tuli ylemmän luokan vuoro.
Ellan nimi mainittiin ensiksi: hän sai
palkinnon saksan käännöksestä ja
piirustuksesta . Sehiller’in runoelmat ja soma
väri-laatikko olisivat kyllä tuottaneet hänelle
iloa, mutta hänen varma toivonsa saada
tuo samettikansiin sidottn kaunis runoteos,
joka oli ainekirjoituksesta annettava
palkinto, tällä hetkellä kokonaan kiinnitti luinen
huomionsa, ett’ei hän muusta mistään
huolinut. Melkein kuin unessakävijä oli hän
vastaanottaessaan nuo jo mainitut
palkinnot. Johtajatar piti jo kädessään tuota El-
i Jan mielestä kalliimpaa palkintoa — nyt
oli häu mainitseva hänen nimensä–-
Ella oli jo valmis nousemaan sitä
vastaanottamaan — vaau hänen suureksi
hämmästyksekseen sanottiinkin––Alina
Vuorisen nimi. Alina siis saikin palkinnon
ainekirjoituksesta. Ellan ainekirjoituksesta ei
mainittu mitään.
Kuinka, kuinka se oli mahdollista?
Maailma musteni Ellan silmäin edessä––
Muita palkintoja Alina ei saanut; palkinnot
ranskasta ja soitannosta kuten laskennosta
annettiin toisille. Alina oli ty3’tymättöniäu
näköinen, ikäänkuin tuo palkinto ei
ollenkaan olisi häntä ilahduttanut. Väliä
iloisemmaksi hän tuli, kun muutamat hänen
ystävistään imartelivat häntä ja sanoivat,
että häu kyllä olisi voinut saada palkinnon
ranskan käännöksestäkin, jos hän vaau olisi
tahtonut, sekä että hän heidän mielestään
soitti paremmin kuin tuo tyttö, joka
palkinnon sai.
Nyt tarjottiin makeisia ja virvoitusta
kaikille ja aika kului lm pai saati. Lopuksi
piti neiti Kanniainen puheen toivottaen
oppilaita tervetulleiksi Kouluun taas syksyllä.
(Jatk.)
—■•Jfä^BhSSä-
Joulu satu.
Kertonut Ä
Uh. räänä iltana ne meidän lapset
tunkei-livat tädin ympärille, niinkuin hoidän
tapansa on näin jouluisena aikana, ja
pyysivät tädiltä satua. Olihan sitä tädillä koko
satu varasto, sillä joka ilta — näin joulun
aikana nimittäin ja tavallisesti myöskin
syyshämäräsSä — kertoi hän aina uuden
sadun ja aina ne hanskoja olivat, eikä
koskaan hän ylitä satua kahdesti kertonut —
kylläpä sentään toisinaan, sillä muutamia
satuja lapset mielivät monesti kuulla.
Joulukuusen ympärille sitä nyt istuttiin,
salaperäiseltä tuntui koko sali, valo ktni
kattolampusta vaan hämärästi pääsi kuusen
tuuheitteu oksien läpi valaisemaan, täti
jakkaralla keskellä istui ja pienokaiset
polvillaan hiilien ympärillään.
Näin häu sitte kertoi:
Monta, monta kertaa olette, lapset, kuul-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
