Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10
koetuskirjoitusr,a varten — oppilaille oli
näet kirjoitettavat aineet ilmoitettu jo
paria päivää ennen —. Ella sitä vastoin
oli tyystin käyttänyt aikaansa,
monista-kirjallisista lähteistä oli hän koettanut
ammentaa tietoja aineesen, jota hän
ehdotetuista aineista oli päättänyt valita.
Useat päivät oli Ella alakuloinen ja
vanhemmat jo pelkäsivät, että hän
sairastuisi. Siksi neuvottelivat he. lääkärin
kanssa.
Tohtori Vuorinen, Alinan isä, lohdutti
kyllä Ellan vanhempia sillä. ettVi
heidän tytärtänsä oikeastaan mikään tauti
vaivannut; jos hän saisi lepoa ja ilman
vaihtoa, tulisi hän ehkä taas reippaaksi.
,,Joku mielipaha on ehkä tehnyt häueu
hermostuneeksi, vaau kun hän tulee taas
iloiseksi, niin on hän arvattavasti terve
jälleen," puhui tohtori Vuorinen.
,,Minun tyttöni ei ole myöskään
terve," sanoi hän vielä. ,,Hän on
liermo-liikas ja rauhaton; tuon loppttjnhlan
jälkeen ei hän ole yhtenäkään yönä
nukkunut hyvin, eikä olo kertaakaan
jaksanut syödä kunnollista ateriaa."
Pari viikkoa tämän jälkeen tapaamme
herra ja rouva Amion Ellan kanssa
Hankoniemen kylpylaitoksessa. He
olivat päättäneet hyväksensä käyttää sitä
aikaa, jolloin herra Arnio oli vapaa
asioit-sija toimistaan.
Kaunis kesä tässä luonnon ihanassa
seudussa, sekä raitis meri-ilma oli heitä
kaikkia virkistävä ja erittäin toivoivat
vanhemmat, että Ella täällä uudestaan
elpyisi ja raikkaalla mielellä taas voisi
jatkaa opintojansa koulussa.
Ensimmäinen henkilö, jonka Ella täällä
tapasi, oli neiti Tuominen, Suomen
kielen opettaja siinä koulussa, jossa hän
kävi, ja tuo yhteen sattuminen
sydämellisesti ilahutti Ellaa.
litua oli kaunis ja päivät näkyivät
lentävän auringonpaisteen siivillä;
ruusut palasivat Ellan poskille ja kirkkaus
hänen silmiinsä. Hän oli melkein jo
kokonaan unhoittanut surunsa tuosta
kailotetusta palkinnosta. Vaan eräänä
päivänä, kävellessään äitinsä kanssa rannalla,
kohtasi hän äkkiarvaamatta Alinan.
„Me tulimme tänne vasta viime yönä
laivalla, emmekä aavistaneetkaan teitä
täällä kohtaavamme. Vaan nytpä tulee
hanskaa. Ollaan paljo yhdessä, Ella,"
puheli milt’oi yhdessä hengenvedossa
Alina ja koki jos jollakin tavalla
osoittaa ystävällisyyttä Ellalle.
Ella ei voinut sydämessään iloita
tästä yhteen sattumisesta, eikä hän
odottanut suurta iloa Alinan seurasta, siksi
tuntui hänestä vaikealta, kun hän ei
voinut osoittaa samaa ystävällisyyttä
Alinalle takaisin. Varmaankin heidän
rauhalliset aamuhetkensä, joita tähän asti
olivat hiljaisuudessa viettäneet, tulisivat
häirityiksi, sillä Alina oli luonteeltaan
levoton ja seikkailuja rakas ta vä ja
tahtoisi ehkä Ellaakin ottamaan osaa
ret-kiinsä.
Eräänä aamupäivänä neiti Tuominen
ja Ella istuivat varjoisassa paikassa
lehtimajassa, kun Alina tuli heidän
luoksensa pitäen kädessään tuota somaa
runoteosta, jonka hän oli saanut
palkinnoksi ainekirjoituksesta.
.,Arvelin, että mielelläsi katselisit sitä,
Ella," hän sanoi. „Kenties tahdot
lukea meille siitä jotain, koska nyt on
liian kutuna voidaksemme olla liikkeellä."
,,Niiu, olisihan hauskaa lukea yhdessä,"
vastasi Ella, ottaessaan kirjan, jonka
Alina ojensi hänelle. ,,Kas. tuossa on juuri
tuo kauuis kirjoitus ,.Hirvi, juokse
nopeasti." Hyvä neiti Tuominen, ettekö
tahdo lukea sitä meille?"
,,Kyllä mielelläni," vastasi neiti
Tuominen, ,,vaan emmekö paremmin lukisi
jotakin, joka on teille kumpasellekin
untta?"
,,Minä kyllä mielelläni kuulen sen
uudestaan. Oletko sinä, Alina, lukenut sen
jo ennen?" sanoi Ella.
„En ole. En ole koko kirjaa paljon
viitsinyt katsella," vastasi Alina.
„Vaau olethan toki lukenut tuon
kirjoituksen, josta oli pulie," huomautti
neiti Tuominen. ,,Sinähän olet siitä
sovittanut ainekirjoitukseesi tuon kauniin
lauseen: ,,Alä koskaan himmennä iloasi
saattamalla surna toiselle; älä saata
surua halvimmallekaan olennolle, jolla on
tunteita."
„Niin, kyllähän olen sen lukenut, vailc-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
