Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-e- 15 <$—
Mutta Jumala Hanoi: „Kuunioita
isääs ja äitiäs, ettäs menestyisit ja
kauvan eläisit maan päällä".
-Hyvä Jumala, anna minulle
anteeksi! Hyvä äiti, anna minulle
an-teelcsi"! rukoili lapsi.
Mutta äiti piti lasta sylissään ja
lie lentivät takaisin alas maan
päälle. –––––
Lapsi huomasi makaavansa
vuoteellaan ja äitikin siinii makasi ja
nyt oli aamu. Äidin käsivarsi oli
todellakin kiertynyt lapsen ympäri
ja hän pyyhki lainen kyyneleensä
ja hyväili hänen kultakiharoitansa.
„Äiti", sanoi lapsi sitten ja
katseli hellästi hänen rakkaisiin
silmiinsä, „äiti, rakas, rakas äiti!
Kyllä saavat minun kättäni polttaa, jos
vaan milloinkaan vielä sinua lyön."
——
Lähettäjäin ususffi.
Paras tie.
(Suuinonuos.)
Viheriöillä sammalilla istui pieni Elin
so-keau kasvntti-isänsu kanssa ja ukko oli
kipeä ja voimaton; mutta apua ei oIluL
saatavana, sillä lie oiival keskellä syvöä
metsää, missä varjot yliii pimenivät, sillä yö
läheni.
Läähättäen istptu^ vanhus iiojaleu
puunrunkoon ja kuu yö luli, tuli kuoleman enkeli
ja asettui hänen viereensä.
— ,,Jäit hyvästi, rakas lapsi! Jää hyvästi
Elin!’- — kuiskasi ukko — muista aina, että
vaellat oikealla tiellä."
Nyi suhisi voimallisesti honkien latvoissa
ju Elin oli yksin, yksin avarassa maailmassa.
Elin itki ja istui juoksevan puron
reunalle, joka hyppeli yli kivien ja sammalten
ja hänen siinä istuessaan tuli metsä
valoisaksi, sillä kuu pilkisti puitten latvojen
välitse.
Silloin kuiski niin kummallisesti rannalla
seisovissa haavoissa, kukkais-mäLtähät
liikkuivat ju metsästä kaikui ikäänkuin soitto:
se kuului aivan läheltä, vaikka se helisi
niin vienosti, sillä se oli keijukaisten soittoa.
1’ienen Elin’in ympärille tekivät
keijukaiset piirinsä ; ja kaikki, jotka eivät
tanssineet. lensivät kukkasestu kukkaseen ja hei-
luttivat kukkien varsia niin, että ne soivat,
kuin tuhot pientä kelloa, ja pienet linnut
puissa havahtuivat ja alkoivat visertäU; mutta
kuu he näkivät, että oli yö, niin he
vaikenivat ju painoivat päänsä siipiensä alle.
Äkkiä pysähtyi tanssi, ja silloin loisti
kirkas paiste mältuilteu välissä; se oli
kuningatar joukkoineen, joka tuli
puhuttelemaan Eliiriä.
Se oli korea joukko, voinette arvata,
niin korea, että pieni Elin olisi tullut
sokeaksi, jos ei kaikki valo olisi vivahdellut
viheriäiselta. Ensin tulivat kuningattaren
neitsyt, puettuina kullalla kirjaeltuihin
taivaansinisiin homeisin, ju päässä heillä oli
seppeleet kielon kukistu. Neitosten perästä
tuli kuningatar ajaen kristalli vaunuissa,
joita valkoiset kyyhkyisvaljakot vetivät, ja
kuningattaren viitta, joka oli kudottu
kirjavista linnun höyhenistä, oli niin loistava,
etlu se valaisi ympäristön. Päässään oli
hänellä runnu kimaltelevista kastepisaroista ja
kädessään valtikka (liamanteista. Ajajana oli
pieni kääpiö ju vaunujen takana seisoi kaksi
kiiltomatou lakeijina. Vaunujen edellä ja
ympärillä juoksi lyhty-ukkoja soihtnineeu.
liuu vaunut olivat saapuneet paikalle,
missä pieni Elin istui, seisahtuivat ne. ja
kuningatar puhui hänelle:
,.Sinun viattomuutesi tekee, että saat
nähdft meitä, ja minä tulen tänne näyttääkseni
sinulle kolme tietä, joistu sinulla on oikeus
valita se tie, jota tahdot kulkea.’1
Kuningatar osoitti valtikallaan juoksevaan
virtaan.
„Kntso alas lorisevaan puroon, siellä näet
yhden tien."
Elin katsoi alas puroon ja näki itsensä,
puettuna loistaviin vaatteisin, kulkevan Lietä,
joka oli peitetty kirjavilla matoilla, ja
molemmin puolin tietä oli ihailijoita, jotka
polvillaan ja uhriastiat käsissään hymy
huulin ympäröivät häntä. Kaikkialla oli
katettuja pöytiä, joilla oli runsaasti tarjona
maukkaita ruokia ja kalliita juomia ja kaikki
palvelivat luintä kuningattarena; mutta tien
loppupuolella oli toisin, silloin samat, jotka
ennen olivat hänelle kumartaneet, osoittivat
hänelle sormeaan, silloin nauroivat
ivanau-rua ne, jotka ennen hymyilivät hänelle, ja
hänen täytyi jättää kaikki rikkautensa ja
loistonsa ja vaeltaa sinne, missä ei mitään
iloa ole.
Kyynelsilmin ja vapisevalla sydämellä
puhui Elin: „sitä,tietä en tahdo vaeltaa".
,,Katso alas kuohuvaan virtaan, siellä
näet toisen tien", sunoi kuningatar ju osoitti
alas puroon.
Elin katsoi ju näki"itsensä, puettuna
huonoihin vaatteisin, kulkevan tiellä, joka oli
täynuänsä kallioita ja ohdakkeita, ja hän
loukkasi jalkansa kiviin, ja sai haavoja
ohdakkeissa; hiin en ruokansa oli leipä, hänen
juomansa oli vesi; mutta tien lopulla oli toisin,
siellä aukenivat ijankaikkiseu ilon portit, ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
