Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—^ 14 <$■—
luuli heiluvan ikkunata kohti
riippuvassa puussa. Ei sekään ollut se,
miksi oli luullut. Isän,vanhat
lajiii-sethau ne oli, jotka äiti oli
ripustanut puuhun kuivamaan eilen illalla.
„Hyvä Jumala! jospa vielä
löytäisin käteni", huokasi lajisi tuskissaan.
Hän katseli taivasta kohden ja
näki, miten lukemattomat tähdet
siellä tuikkivat. Samassa tuntui niin
omituisen keveältä, ikäänkuin voisi
hän kohottua lentoon, hän
rupesi-kin lentämään — ja hän nousi yhä
korkeammalle ja korkeammalle.
Hän katseli alas maan päälle ja
näki kotikaupunkinsa tuolla alhaalla
yön hämärässä. Hän näki
kirkontornin niin juhlallisena, tornikello
löi juuri kaksitoista, hän saattoi ihan
laskea lyönnit. Elän näki kotinsa,
jossa vanhempansa asuivat.
Mutta hirmuisen vihaisesti ne
koirat haukkuivat. Miksikähän ne
olivat niin vihaiset? ajatteli lapsi.
Hän näki tähtien lentoja: näytti
ikäänkuin ne olisivat olleet
kyyneleitä, jotka valuivat alas. Hän
katseli tähtiä.
Niistäkö ne kyyneleet vuotivat?
Olivatkohan tähdet suruissaan?
Kovin ne näyttivät totisilta ja
ankarilta.
Lapsi rupesi itkemään ja itki niin,
että paitansa oli ihan märkä.
„0i, jospa saisin käteni takaisin",
ajatteli hän taas.
Nyt näki hän ympärillänsä
kirkkaan valon, niin kirkkaan, ett’ei
moista milloinkaan ollut nähnyt.
Hän katseli ja katseli–-ja
nyt näki hän Jumalan korkealla
istuimella ja kirkkaat enkelit olivat
Hänen ympärillänsä. Yksi enkeli
astui Kaikkivaltiaan istuimen eteen
pitäen kädessään lapsen käden ja
sanoi surullisella äänellä : „tällä
kädellä on lapsi lyönyt äitiänsä".
rHyvä Jumala! se on minun
käteni", ajatteli lajtsi, vaan ei
rohjennut sanoa mitään.
Kun enkeli oli vaiennut, laskeutui
hän polvilleen Jumalan istuimen
eteen ja niin tekivät muutkin
enkelit, ainoastaan yksi enkeli
vielä seisoi, ja kun lapsi
häntä silmäili, oli hän hänen
mielestään hänen äitinsä näköinen, vaan
lapsi pa.rkaei päässyt liikahtamaan.
Jumala puhui voimansa äänellä:
„Ken tahtoo puolustaa senlaista
kättä?"
Oli hiljaa, niin hiljaa, että melkein
olisi hengähdyksen kuullut.
Jumala puhui taas: „merkitse se 1"
ja enkeli, jolla oli tulinen rauta
kädessään, leut-i esille ja lähestyi
kättä.
»Minun käteni", nyyhkytti lapsi,
„hän tahtoo polttaa minun kättäni."
Mutta silloin kiiruhti sinne tuo
enkeli, joka hänen mielestään oli
ollut hänen äitinsä näköinen, ja
nyt näki hän, että se todellakin oli
hänen äitinsä.
Hän laskeutui Kaikkivaltiaan
istuimen eteen, kohotti kätensä
rukoukseen ja pyysi hartaasti: „Anna
minulle minun lapseni käsi.
Rankaise minua minun lapseni sijassa".
Silloin antoi Kaikkivaltias merkin
enkelille, jolla oli se tulinen rauta,
ettfei hän lapsen kättä lähestyisi.
Se enkeli, joka oli kantanut
lapsen käden, lähestyi äitiä, suuteli
häntä otsalle ja puhui: ^äidinrakkaus
on suurin voima maan päällä".
Sitten talutti hän äidin lapsensa luo
ja asetti käden paikallensa taaskin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
