Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—18 <$—
selittää, saapui verin, vaikka kovasti
taisteltu aan " vastatuulta vastaan, toisen
veneen luo. Ihme sekin oli, miten tämä
ei .jo ollut hukkunnt, kun se nvt
aaltojen ajelemana vaan kiikkui, sillä Alina
oli kiihkeästi soudeltuansa pelvosta ja
rasituksesta käynyt hervottomaksi ja
makasi veneen pohjalla tainuuksiasa.
Alinaa eivät voineet saada
venee-sensä, mutta yht’äkkiä varovaisesti, vaan
taitavasti, hypähtivät molemmat toisessa
veneessä olijat Alinan veneesen ja
ponnistivat taas voimiansa saadakseen
veneen soudetuksi rantaan. Ella pelkäsi,
että Alina oli kuollut, ja että heidän
apunsa siis olisi myöhästynyt, koska
Alina niin kalpeana ja liikahtamatta lepäsi
veneen pohjalla. Yaistontapaisesti luusi
hän kuitenkin, että nyt oli ensimmäinen
tehtävä koettaa päästä rantaan, sitte oli
Jumala antava heille keinoja, joilla
voisivat palauttaa Alinan hengen, jos hän
vielä hengissä olisi.
Onnellisesti saapuivatkin rantaan, ja
suuri oli Ellan ilo, kun hän siune
tullessaan huomasi neiti Tuomisen siellä.
Hetken kuluttua saapuivat sinne
tyttöjen kumpaisenkin vanhemmat. Heidän
hämmästystänsä, kun huomasivat
lapsensa tuossa rajuilmassa olevan poissa kotoa
ja joutuneen niin suureen vaaraan, voi
tuskin kuvata.
Neiti Tuominen, joka tiesi minne päin
Alina oli lähtenyt, ja myöskin, ettei hän
vielä ollut palannut, päätti ensin mennä
häntä hakemaan. Ellasta hän ei tiennyt,
luuli hänen olevan kotona vanhempainsa
luona, eikä hän myöskään tietänyt., että
Alinan aikomus oli veneretkelle lähteä.
Ilma oli tyven ja kaunis Alinan
lähti-tiessii; tultuaan rantaan ja nähtyänsä
veneen, houkutteli häntä meri puoleensa.
Hän oli jo soutanut jotenkin kauvas,
kun rupesi tuulemaan ja lian kääntyi
silloin takaisin, vaan se oli myöhäistä —
myrsky puhkesi vht’äkkiä niin
hirmuiseen valtaan luun jo olemme nähneet.
Vaan miten kävi Alinan? Miten
Ellan, joka niiu äärettömästi oli rasittanut,
itseänsä ?
Lääkärinä tiesi Alinan isä tytärtänsä
hyvin hoitaa ja käyr.ti kaikki
mahdolliset keinot häntä virvoittaakseen. Het-
ken kuluttua hän virkosikin puhui
muutaman sanan ja sitten kannettiin hän
kortteriin, jossa he asuivat. Ella ei
ollut mitään vahinkoa saanut, ei hän edes
väsymystäkään vielä tuntenut, sillä hän
oli ensiksi kovin levoton Alinan tilasta, ja
sitte kun liäu rupesi elpymään, niin
iloinen, että hän kokonaan unhotti itsensä.
Mies, joka heitä oli auttanut, sai
vanhemmilta svdämellisimmät kiitokset ja
sittemmin runsaan rahapalkinnon, joka
kyllä oli hänelle tervetullut, sillä hän
oli köyhä ja hänellä oli suuri perhe.
Alinaan oli tämä retki vaikuttanut sen.
että hän pitkäksi ajaksi sairastui. Se
tuntui vanhemmille kuitenkin hyvin
helpolta koettelemukselta sen suhteen, että
kokonaan olisivat kadottaneet lapsensa.
Hartaasti kiittivät he Jumalaa siitä että
Han oli pelastanut heidän lapsensa
hengen. ja joka kerta, kun näkivät Ellan,
sulkivat he hänet syliinsä ja sanoivat,
että bnn oli Jumalan lähettiläs, jonka
kautta Hän pelasti heidän rakkaan Alinansa.
Tieto molempain tyttöjen vaarasta,
Ellan päättäväisyydestä ja todellakin
sankarimaisesta rohkeudesta levisi pian yli
koko kaupungin. Monet tahtoivat
nähtävälläkin tavalla Ellalle osoittaa
ihmetystään ja lähettivät hänelle
kukkakimppuja päällekirjoituksella: «Pienelle
sankarittarelle."
Ella niistä ei tahtonut tietää; ennen
olisivat ne ehkä miellyttäneet häntä,
mutta nyt oli hän juurikään ollut
suurimmassa vaarassa. — oli melkein kuin
olisi hän nähnyt kuoleman kasvot
edessään — hän oli nähnyt Luojan
suuruuden ja voiman luonnon voimain
hirmuisessa pauhinassa, hän oli veneessä
istuessaan ajatellut, miten tuo pikku alus oli
kuin lastu, jonka aallot minä hetkenä
hyvänsä olisivat voineet syvyyteen syöstä,
ja miten ihmisen voima on kuin rahtu,
ellei Jumalan voima ja hyvyys sitä
kannata. Ja Jumalan hyvyyden oli hiin
oppinut tuntemaan, kun sekä Alina, että
hän niiu suuresta vaarasta olivat
pelastuneet. Se oli tehnyt hänen sydämensä
niin nöyräksi ja hänen mielensä niin
kiitolliseksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
