Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—£> 1!) <$—
Alin» oli tuon tapahtuman perästä
kovin sairastunut. Huolellisena tuli rouva
Wuorinen rouva Armon luo seuraavana
päivänä ja kysyi, saisiko Ella hetkeksi
tulla Alinan luo. Alina oli koko yön
ollut kovin levoton ja huutanut Ellan
nimeä, ja kun vanhemmat olivat
kysyneet, mitä hän tahtoi, oli hän peittänyt
kasvonsa ja sanonut: »anteeksi, anteeksi!1’
_En voi saada anteeksi"
-.Rangaistusta, rangaistusta vaan-,
.Äiti kulta, anna minun mennä," pyysi
Ella. ..Luulenpa tietäväni, mitä Alina
murehtii. Ehkä on hänellä jotakin
minulle sanottavaa".
..Mene, lapseni, rouva Wuorisen kanssa,
ja toivon sydämestäni, että voit sairasta
toveriasi rauhoittaa,* kehoitti äiti.
Kun Ella saapui Alinan vuoteelle,
kätki sairas tyttöparka kasvonsa
molempiin käsiiusä.
,,Oi, Ella, minä tahtoisin sinulle
kertoa –—w, enempää hän ei voinut
puhua, sillä kyyneleet tukahuttivat hänen
ääntänsä.
,, Luulenpa tietäväni koko asian.
Tahdot varmaankin puhua tuosta palkinnosta
kevätlukukauden lopussa?"
»Kuinka sen arvasit? Kuka on sinulle
kertonut?–-Ella, minä ansaitsen,
että sinä ylönkatsot minua, että sinä
vihaat minua — —".
»Olen kyllä ollut- siitä pahoillani, jopa
suuttunutkin, mutta eihän minulla olo
mitään syytä sinua ylenkatsoa eikä vihata.
Unohtakaamme nyt koko asia".
„tTnohtaa!" huudahti Alina, »sitä en
voi tehdä. Ja se, minkä nyt olen
kokenut on vaan alku siihen
rangaistukseen, minkä olen ansainnut. Ella. sinä
et tiedäkään, miten hirveän pahasti olen
menetellyt".
Ja nyt- kertoi Alina koko asian, joka
jo monen viikon kuluessa oli hirmuisesti
vaivannut hänen sydäntänsä.
Alina oli koetuskirjoituksessa. kun Ella
jo oli saanut kirjoituksensa valmiiksi ja
lähteuyt pois, saanut kokoon ainoastaan
pari riviä. Muutkin tytöt olivat jo
lähteneet ja kun opettaja, joka oli
kirjoitusta valvomassa, silmänräpäykseksi oli
poistunut huoneesta, oli Alina Ellan
pöytälaatikosta ottanut konseptin hänen kir-
joitukseensa — hän oli nimittäin
huo-mauiiut, että Ella oli jättänyt sen sinne.
Opettajan luokkahuoneesen tultua istui
lrän jälleen paikallaan ja kiireimmiten
kirjoitti hän nyt Ellan aiueen omaan
vihkoonsa. Oman aloittamansa aiueen
kirjoitti hän toiseen vihkoon, joka sattui
hänellä olemaan mukana, liitti siihen
hätäisesti muutaman lauseen lisäksi ja
kirjoitti sen nlle Ellan ja edellisen alle
oman niinensä. Hän rohkeni sen tehdä,
koska tiesi, että hänen ja Ellan käsiala
olivat hyvin toistensa kaltaiset, joten
neiti Tuominen ennenkin oh erehtynyt
kumpaisenkin käsialasta. Vieläpä tiesi
hän, että koetuskirjoitukseen viimeksi
jääneen oppilaan asia oli asettaa vihot
kaappiin. Kun hän nyt oli saanut
molemmat kirjoitukset valmiiksi, oli hän
pannut ne muiden vihkojen joukkoon ja
neiti Tuomisen huomaamatta ottanut pois
Ellan kirjoittaman vihon.
Loppnjuhlassa olivat hänen ystävänsä
imartelevat puheet, tunto siitä, että
koulussa kävijät pitäisivät häntä
etevim-pänä oppilaana, koska luin oli saanut
parahimman palkinnon, saanut hänen
omantuntonsa nuhteet hetkeksi
vaikenemaan. Vaan hirmuinen oli se aika, joka
sitten seurasi: rikoksellisuuden tunto oli
yön hiljaisina hetkinä karkoittanut unen
hänen silmistään ja kauhun tunteet
olivat täyttäneet hänen mielensä.
Päivillä oli se saanut* hänen iloisuutensa
haihtumaan, vaikka jos joillakin
hullunkurisilla yrityksillä oli koettanut
palauttaa luonnollista ripeyttään.
„Ella, et voi aavistaa, kuinka
onneton olen ollut, kuinka äärettömästi
rauhattomalta on tuntunut joka hetki,"
kertoi hän vielä. „Kerran lähdin jo neiti
Kanniaisen luo hänelle tunnus taakseni
kaikki. Seisoin jo hänen ovensa luoua
ja aioin soittaa — vaati silloin näin Elsa
Isotalon ulkona ja muistin, miten hän on
aina sanonut, että sinä olet etevämpi
minua ja ajattelin, että minulta otettaisiin
pois tuo palkiuto ja kaikki koulutoverini
tulisivat ylenkatsomaan minua jos
saisivat tietää petokseni. Eihän kukaan
sitä tiedä, ell’en itse sitä ilmaise,
ajattelin ja koetin eteenkinpäin tukahnttaa
omantuntoni ääntä. — Äsken, kun olin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
