Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—23 <s—
Mutta vaikka asian laita oli
tämmöinen, laskeutui kuitenkin koivun siemen
muutamaan kallion koloon Siemen oli
hyvää lajia, sillä se iti ja juurtui, vaikka
ei ollut muuta rnokaa kitin meren vaahto.
„Minä tahdon koettaa pukea kalliota
viheriään verhoon," mietti taimi ojentaen
kaksi nilkoista, pienoista lehteä taivasta
kohti. - Uutta sitten tuli myrsky ja
pakkanen ja pienet lehdykät putosivat
vieressä olevaan kalliou koloon. —
Seuraavana keväänä puhkesi taas kaksi uutta
lehteä, mutta niille kävi samalla tavalla.
„Turhaan täällä viheriöidä koetat.
Eihän täällä voi mitään kasvaa," arveli
ylhäällä pilvien luoua liitelevä lokki,
joka kaikkea katseli niin perin
korkealta kannalta.
Mutta koivu ei sitä kuunnellut. Joka
vuosi pyrki hänen hento vartensa
korkeutta kohti, täynnä nntta toivoa. —
Mutta kun muutama kuukausi oli
kulunut, karisivat pienet, vaaleat lehdet aina
pois, pudoten samaan kallion koloon, sillä
täällä oli niin vähän ravintoa pikku koivu
raukalle. Aika kului, vuodet vierivät
ja koivun ikä loppui. — Mäihä kuoren
alla kiuvui, heikko, silmu putosi pois.
— ja henki valmistautui liitääksensä
korkeuteen, jonne se aina oli pyrkinyt.
Silloin alkoi siellä kuulua lintujen
laulua ja mehiläisten surinaa. Kukkaisten
tuoksu tuntui ympäriinsä. Ja kas!
kiven kolossa seisoi vihanta, kaunis vesa,
ja sen ympärillä .kasvoi rehevää nurmea
ja suloisia kukkia. Yhä laajemmalta ja
laajemmalta peitti vihertävä turve-vaippa
autiota kalliota.
„Mistä on tämä kaikki tullut?" kysyi
pienokainen, ... ja heikko äänensä vapisi
ilosta.
„Ne lehdykät, joita sinä kerran annoit,
ovat tuottaneet kalliolle hedelmällisen,
viheriöivän maaperän, — ovat tuottaneet
autiolle kalliolle elämää." vastasi
valkoinen kyyhkynen. „Tule, seuraa nyt
kanssani!" sanoi se vielä.
Ja pienen koivun henki kiiti
korkeuteen kyyhkyisen mukaan, kiiti kunnes
se. saavutti taivaan kirkkauden.
Kaunis, hedelmällinen saari on nyt
entisen aution sijalla. Siellä kasvaa
heinää. tuoksuvia kukkia ja tuuheita puita.
N"äin kävi, vaikka pikku koivu ei
voinut muuta lahjoittaa kuin muutamia
pieniä, hentoja lehtiä
–88»[g]<i3fc-
Lähettäjäin osasto.
Vuoressa.
Mukaellen suotu. —f—k—n
Olipa suuri, syvä ja sysimusta lnoln
eräässä vuoressa. Wilhelmiä ja Mariaa,
metsästäjän lapsia, oli kovasti kielletty
menemästä sinne; aikaihmiset vaan saivat
mennä sinne sisälle lasten isiin seurassa;
metsästäjällä oli silloin aina kädessä tulisoihtu,
jolla valaisi luolan.
Eräänä päivänä leikkivät lapset luolan
läheisyydessä pienen kissan kanssa, joka
luikahteli kantojen ja kivien yli, häviten
vihdoin luolaan. Maria juoksi kissan
perässä, mutta eksyi pimeässä, eikä osannut
enääti ulos Häntä etsittiin lyhtyjen ja
soihtujen avulla, aivan kuin silmäneulaa;
mutta kaikki oli turhaa, hän oli ja tuli
olemaan poissa.
Vanhempien suru oli sanomatoin.
Myöskin pieni Wilhelm suri katkerasti
sisarensa, ainoan leikkikumppaninsa,
katoamista. Itkien meni hän joka ilta
sänkyynsä ja uneksi pienestä Mariasta. Usein oli
hän kuulevinansa, miten sisarensa huusi:
„Wilhelm! Auta minua, Wilhelm!
Min-kätähden viivyt niin kauau?"
Vihdoin ei hän enään saanut, yhtään
rauhaa. Eräänä päivänä otti hän, niinkuin
isän oli tapana tehdä, mukaansa tulisoihdun
sekä kerän seililankaa ja läksi luolaan.
Etteivät isä ja äiti tulisi levottomiksi,
salasi hän heiltä aikomuksensa.
Luolalle tultuansa kiinnitti Wilhelm
sei-lilangan toisen pään sen suulle, toisen pään
piti hän kädessänsä, että voisi takaisin
tullessaan lankaa seuraamalla hyvästi osata
sieltä pois: mutta äkkiä lankesi hän. ja
samassa sam:::ui tulisoitto, sekä hävisi
käsistä lanka.
Siellä seisoi nyt poika raukka yksin ja
auttamattomana pimeässä luolassa;
mahdotonta oli hänen saada soihtunsa jälleen
sytytetyksi, turhaan koetti hän saada selvää
seililangasta.
Itkien istahti hän maahan ja vaipui
vihdoin nälkäisenä sekä uupuneena unehen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
