Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 27
vat hyvin kaikinpuolin, eikä kukaan äiti
eikä isä enään kysynyt Tähtisilmää.
Lappalainen eukkoineen eivät voineet muuta
uskoa, kuin että sudet olivat syöneet
heidän pienen lapsensa.
Tähtisilmä oli vasta kolmannella, kun
häuen kasvatus-äitinsä alkoi huomata
hänessä jotakin käsittämätöntä. Lapsen
silmissä oli kummallinen voima, jota ei
kukaan rohjennut vastustaa. Hän ei
koskaan puolustanut itseänsä, kun
pikkupojat hänelle pahaa tekivät: hän katsoi
vaan heihin, — ja heti tekivät he mitä
voivat, ollaksensa hänelle mieliksi. —
Musta kissa ei voinut katsoa häneen;
talon koira, ruskea, pörhökarvainen Kettu,
herkesi heti haukkumasta ja murisemasta,
kun Tähtisilmä vaan sitä silmäili.
Kas-vatus-äiti luuli näkevänsä tytön silmien
kiiluvan pimeässä. Eräänä päivänä oli
kova myrsky, ja kun Tähtisilmä meni
portaille, näytti tosiaankin melkein kuin
hän olisi myrskjTi asettanut, sillä
muutamissa hetkissä tuli aivan tyyni.
Paljon kyllä uudistalolaisen vaimo piti
lapsesta, mutta tällaista hän ci voinut
kärsiä.
„Elä katso minuun," sanoi hän joskus
rauhattomasti pienokaiselle. ,,Käyttääpä
siltä kuin sinä luulottelisit voivasi katsoa
sydämeeni!" —
Tähtisilmä tuli alakuloiseksi ja
murheelliseksi : hän ei käsittänyt asiaa, vaan
sen hän näki, että hänen hyvä äitinsä
oli suuttunut. Silloin taputteli
kasva-tus-äiti ystävällisesti häntä poskelle ja
sanoi: ,,elä itke, Liisuseni, ethän sinä
sille voi mitään, että olet Lapin lapsi."
Eräänä päivänä kun Tähtisilmä jo oli
kolmivuotinen, istui uudistalolaisen vainio
rukkinsa ääressä ajatellen miestänsä, joka
taas oli matkoilla. Silloin sattui hän
muistamaan että hänen hevosensa
vasemmasta takajalasta oli kenkä pudonnut.
Tähtisilmä istui nurkassa ja oli ajavinaan
hevosella, hän piti, näet, penkkiä
hevo-seua ; mutta yht’äkkiä sanoi hän penkille :
„äiti miettii, että sinulta 011 pudonnut
kenkä vasemmasta takajalasta."
Uudistalolaisen vaimo seisautti rukkinsa
ja sanoi kummastuneena: „mistä sinä sen
tiedät ?u
„Liisasesi näki sen," vastasi
Tähtisilmä.
Kasvatus-äiti ei ollut tätä
huontaavi-naankaan, vaikka hänellä kuitenkin oli
paha mieli. Nyt päätti hän ruveta
tarkastamaan pikku kasvattiansa.
Muutamia päiviä sen jälkeen oli eräs
matkamies tuvassa yötä. Aamusella huomasi
emäntä sormuksensa pöydältä kadonneen.
Miestä epäiltiin ja hänen vaatteensa
tarkastettiin, mutta sormusta ei löytynyt.
Silloin heru&i Tähtisilmä, katsoi
kummastuen mieheen ja sanoi: „hänellä on
sormus suussansa!"
Siellä olikin sormus. Mies ajettiin
pois, mutta vieläkään ei uudistalolaisen
vaimo ollut huomaavinansa mitään. —
Kului vähän aikaa. Palte tuli
tuhkarokkoon ja pappi tuli lasta katsomaan,
sillä hän oli vähän lääketiedettäkin
tutkinut. Äidillä oli pari tuoretta lohta
aitassa ja hän mietti: ,,antaisinkohan
papille pienemmän taikka suuremman
lohen? Luulenpa pienessäkin olevan
kylliksi."
Tähtisilmä istui nurkassa; hänellä oli
hakoluuta sylissä, ja se oli olevinaan
kipeä. Vasta oli olevinaan pappi ja
Tähtisilmä sanoi vastalle: „Annanko
minä nyt sinulla pienen taikka suuren
lohen? Luulenpa, että pienessäkin on
kylliksi."
Kasvatus-äiti kuuli tämän ja jokainen
saua pisti kuin neula hänen sydämeensä.
Papin mentyä ei hän enää voinut hillitä
vihaansa, vaan sanoi Tähtisilmälle: „Nyt
näen, ettei velhous koskaan sinusta
eroa, Lapin penikka! Setrtähden et
saakaan enää tästä lähtien katsella minua
velhoavilla silmilläsi. Permannon alla
kuopassa saat asua ja yhdesti päivässä
saat tulla tänne tupaan syömään, mutta
silloinkin peitetään silmäsi paksulla
huivilla niin, että et näe ihmisiä ennenkun
tuo ilkeä voima on sinusta kadonnut."
Tämä ei ollut hyvin tehty pienelle
lapsi raukalle, joka ei ollut kelienkään
pahaa tehnyt. Mutta uudistalolaisen
vaimo oli taika-nskoinen, niinkuin moni
muu hänenlaisensa, ja luuli aivan toden
teolla Lappalaisten voivan velhota. Hän
sulki sentähden Tähtisilmän pimeään
kuoppaan permannon alla. Ruokaa, vaat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
