Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—<s> 28 <$—
teitä ja leposijaa sai lapsi kvLlä, ettei
hänen farvinut nälkää nähilä eikä paleltua.
Tähtisilmällä oli kaikkea paitsi vapautta,
rakkautta, ihmisten seuraa ja päivän
valoa.
Poissa oli uudistalolainen, ja kellarissa
istui Tähtisilmä. Hauskaa ei siellä olo
ollut, mutta ei se juuri ollut ikävääkään.
Tähtisilmällä oli, näet, kumppaniakin.
Ne olivat: vanha, lahonnut liirsi,
rikkinäinen saviruukku, käämi ja kaulat.on
pullo. Hirsi oli olevinaan isä,
saviruukku äiti: halko, käämi ja pullo
olivat. kasvatti veljet; näuiä kaikki, paitsi
hirsi, asuivat tyhjässä hutikassa.
Jokaisella heistä oli hulikassa omat toimensa.
Tähtisilmä läuloi heille ja hiiret ja
rotat kuuntelivat.
Uudistalolaisen vaimolla, Liisalla, oli
hyvä ystävä, naapurin vaimo, Murra.
Joulu-aattona istuivat vaimot tuvassa
puhellen Lappalaisten taikakonsteista.
Aiti neuloi kintaita, Simrnu leikitteli
kuparirahojen kanssa, Palte survoi tiiliä
muruiksi ja Matti oli sitonut nuoran
kissan jalkaan. Ylit’äkkiä kuulivat he
Tähtisilmän laulavan kuopassa: sylissänsä
käämiä pidellen lauloi hän näin:
„Äiti kintaat kutelee
Uuhen-untuvaiset.
Simmu syliin latelee
Lantit, hohtavaiset,
Palte jauhaa tiiliä
Matti köyttää kissiä.
Nyt jo loistaa aurinko,
Käämikin se lepää jo".
„Mitähän Lappalais-penikka tuolla
kuopassa laulaa?" kysyi Murra.
„Hän laulaa kehtolaulua
leikkikaluillensa " vastasi Liisa.
„Mutta näkeehän hän permannon läpi
kaikkea, mitä teemme," arveli Murra.
„Hän näkee auringon paisteen pimeässä
kuopassa."
„Luulenpa todellakin, että niin on!"
huudahti Liisa. «Kyllä varmaan hän on
taikurin lapsi."
(Jatk.)
—«#a>li]i»at-—
Piilosilla.
alvi oli kestänyt crittäiu kauvan,
mutta vihdoin oli kevät kuitenkin
saapunut. Päivä oli kaunis. Linnut
viser-telivät puissa ja koko luonto puhkesi
uuteen eloon. Tämä luonnon kauneus
oli vaikuttanut myös ihmisiin, sillä
kaupungin kadulla näkyi tulvailevan
ihmisjoukko. Siellä oli vanhoja, nuoria,
köyhiä ja rikkaita Kevät-aurinko ja
kirkas, sininen taivaankansi »oli houkutellut
heitä ulos asunnoistaan. Mutta
jättäkäämme tämä ihmisjoukko sikseen ja
seuratkaamme eilistä käsityöläistä, joka
iloisen näköisenä kulkee katua pitkin.
Tokkohan päivän kauneus on häiieeukin
vaikuttanut, sillä hän kulkee hitaammin
kuin käsityöläisten 011 tapa, tahi ehkäpä
syy hänen hiljaiseen kulkuunsa on pieni
kuusivuotias poika, jota hän taluttaa.
Matti, se on pojan nimi, ponnistaa
kyllä voimiaan voidakseen lyhyillä
jaloillaan seurata isänsä askelia, mutta
eipähän se häneltä oikein tahdo onnistua.
Mies, jota olemme seuranneet, on
teateri-vahtimestarin hyvä ystävä, ja hänen
toimestaan mies on tänäpäivänä saanut
korjaustyötä teaterissa ja toivoo sitä
silavansa koko vuodeksi. Tämä toivo
se on, joka on* saattanut hauet iloiseksi,
sillä hänellä on vaimo ja lapset, eikä
hänellä ollut paljo mitään millähc eläisivät.
Mietteisiin vaipuneena kulkee hän
poikansa kanssa katuja pitkin. Vihdoin
saapuivat he teaterin luo. Sinne tultuaan
sanoo hän Matille, jolla oli lupa
ainoastaan seurata isäänsä teaterin luo: „mene
nyt. jontuun kotiin, ininä jään tänne/’ ja
samassa menee hän teaterin ovesta
sisään.
Matti, joka aina oli ollut tottelevainen,
lähtikin kotimatkalle. Muutamia askelia
astuttuaan huomasi hän suuren
hiekka-läjän, jonka joukko poikia oli valinnut
leikkipaikakseen. Hän pysähtyi hetkeksi
sen luo ja huomasi silloin, että hän tunsi
yhden siellä olevista pojista. Tämä
kutsui häntä sinne leikkimään ja kertoi,
miten hauska heillä oli painiskellessaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
