Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34 <J—
„No, anna penikka minun huostaani,
sanoi Murra; minä vien hänet Lappiin
takaisin."
„Kunhan vaan ette tee hänelle mitään
pahaa,’* sanoi uiulistalolaiseu vaimo.
,,Mitii pahaa minä hänelle tekisin?"
sanoi Murra. ,,Minä vien hänen siune,
josta hän on tullutkin."
Niin sai Murra lapsen, kääri sen
vanhaan poronnahka turkkiin ja vei seu
mukanansa Tunturille. Sinne jätti hau
Tähtisilmän ja meni tiehensä, sanoen:
niinkuin olen luvannut, niin teenkin.
Koska hän on kinoksesta tullut, niin
menköön myös kinokseen".
Hangella lepäsi nyt Tähtisilmä ja
katseli taivahnu tähtösiä. Taaskin oli
juu-lu-yö niinkuin kolme vuotta sitten.
Taivallan tuhannet, kauniit, kirkkaat,
äärettömän suuret, kaukaiset auringot
katselivat armollisesti viatointa lasta. Ne
valaisivat hänen silmiänsä, ne katsoivat
hänen sydämeensä, eivätkä löytäneet
siellä muuta kuin hyvyyttä ja
jumalisuutta. Silloin saivat lapsen silmät vielä
kummalliseni mau kirkkauden, ja paljoa
laveammalta voi hän nyt nähdä. Hän
näki etäälle tähtien taakse, näki sinne,
missä Junnilan näkymätöin valtaistuin
oli, sinne, missä enkelit liitelivät ylös ja
alas Jumalan käskyjä miljoonille
maailmoille vieden. Yö oli tyyni ja kirkas,
täynnä äänetöntä rukoilemista. Kevon
-tulet vaan yksin taivaalla rätisivät: ne
kulkivat kaarevina Tähtisilmän yli
tunturilla kiittäen Jumalaa.
Varhain jouluaamuna, lasten vielä
nukkuessa, tuli uudistalolainen matkaltansa
kiitia. Vaimoansa syleiltyään ja
pyhit-tyään huurun ruskeista kiharoistansa,
kvsyi hän lapsia. Silloin sai hän
vainuiltansa kuulla Päiten sairastaneen
tuhkarokkoa, mutta uvt jo olevan terveen,
ja Simmun ja Matin olevan terveitä ja
pulleita kuin vehnäpullat.
Kuinkas Tähtisilmä voipi?" kysyi
uudistalolainen vielä.
„Hyvin," vastasi vaimo, sillä kovin
pelkäsi hiin miestänsä, ja omatunto
soimasi häntä.
,,Meidän täytyy hoitaa hyvin
Tähtisilmää," jatkoi uudistalolainen. ..Viimine
vönä reessä nukkuessani näin minä unta.
Näytti siltä kuin taivaalta olisi rekeni
peitteelle pudonnut kirkas tähti, joka
sanoi minulle: „ota minut hoitaaksesi
ja hoida minua hyvin, sillä minä
olen huoneesi siunaus!" Mutta kun
ojensin käteni tähteä ottaakseni, olikin se jo
kadonnut. Minä heräsin, rupesin
ajattelemaan kuinka Jumalan siunaus on
seurannut meitä näinä kolmena vuotena,
siitä asti. kun otimme tuon vieraan
lapsen. Ennen ei meille tahtonut mikään
onnistua: me olimme sairaita ja köyhiä;
halla turmeli toukomme, karhu raateli
karjamme .ja susi söi lainpsauirne. Mutta
nyt on meille kaikki niin hyvin
onnis-tuuut .... ja tämä tulee varmaankin
siitä, että Jumala on armollinen
armeliaille, ja hänen enkelinsä pitävät
erityistä huolta viattomista lapsista."
Kun uudistalolaisen vaimo tämän kuuli,
koski se hänen sydämeensä taas kovin,
mutta hän ei uskaltanut virkkaa mitään.
Pojat heräsivät sillä välin Isä iloitsi
uähdessänsä kaikki terveinä ja
voimakkaina ja otti heidät syliinsä. Hetkisen
lapsia polvillansa pidettyään, kysyi hän
taas: „Missä Tähtisilmä on?"
Silloin vastasi Simmu: „äit,i on
sulkenut hänet kuoppaan."
Palte sanoi: ,,äiti 011 sitonut seitsemän
kuivia hänen silmiensä eteen ja pannut
seitsemän vaippaa kuopan suulle."
Matti sauoi: „äiti on antanut hänet
Murnille ja Murra on vienyt hänet
tunturille."
Tämän kuultuansa punastui
uudistalo-lainen vihasta, mutta hänen vaimonsa
tuli valkoiseksi kuin palttina eikä
voi-uut vastata muuta kuin: „Hän oli
Lapin-penikka ja Lappalaiset ovat taikureita."
Tähän ei iiudistaloLaiuen mitään
vastannut, mutta niin väsyksissä kuin olikin,
meni hän heti talliin, valjasti hevosensa
ja iäksi ajamaan.
Ensin ajoi hän Murran luo, kaappasi
hänet rekeensä ja pakoitti neuvoinaan
sen paikan, johon hän oli lapsen jättänyt.
— Tunturille tultuansa nousivat he reestä
ja hiihtivät suksilla lumisten rotkojen
poikki. Jouduttuansa sinne, minne Murra
oli lapsen jättänyt, näkivät hi; vielä siinä,
missä lapsi oli levännyt, pienen kuopan
hangella, — ja vähän matkaa siitä nä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
