Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—35 <®—
kyi suksen jälkiä Mutta Tähtisilmää
ei siellä näkynyt, poissa oli hän. —
Edellä hiihti uudistalolainen ja vähän
jäleuipäuä Murra Silloin kuului huuto ;
uudistalolainen kääntyi takaisin juuri
kun oli aika kyytiä mäkeä alas
kiitämässä ja näki lauman Lapin nälkäisiä
susia mäen päällä Murraa repimässä.
Jyrkkä mäki esti uudistalo]aista apuun
joutumasta, ja kuu hän vihdoin vaivalla
mäen päälle pääsi, olivat sudet jo
syöneet Murran. Surullisena kääntyi hän
takaisin ja saapui kotiansa juuri kun
kirkon kellot kutsuivat aamukirkkoon.
Uudistalolaiseu vaimo istui kotona kat
keralla mielellä. Hän ei rohjennut mennä
kirkkoon Jumalaa ylistämään, sillä
aamusella, kun hän oli lampaita
ruokkimaan mennyt, ei huoneessa ollut yhtään
elukkaa jälellä; sudet olivat täälläkin
käyneet tuhoja tekemässä, tunkeutuen
lammasnavettaan.
„Nyt alkaa rangaistuksemme," sanoi
uudistalolainen. „Aiti, menkäämme
kirkkoon lasten kaussa; nyt on se meille
tarpeellisempaa kuin ennen, sillä suuri
synti 011 meillä anteeksi pyydettävänä".
Tästä päivästä lähtien ei kukaan
tiennyt, minne Tähtisilmä oli joutunut.
Suksen jäl jistä sen paikan luona, jossa
Tähtisilmä oli hangella ollut, tultiin siihen
luuloon, että hyvä enkeli oli taas
jonkun matkustajan erämaahan ohjannut:
tämä oli sitten lapsen löytänyt ja
mukaansa ottanut. - Täytyneehän uskoa
niin käyneen, mutta kukaau ei tiedä ken
matkustaja oli, taikka minne Tähtisilmä
sitten joutui ja missä uuden kodin soi,
toivoaksemme paremman kodin —
siellä on hän siunausta tuottava ja
näkevä enäminän kuin toiset näkevät. Niin,
hän 011 näkevä seitsenkertaisten muurien
läpi, hän on näkevä ihmisten sydämiin,
hän on näkevä sivuitse tähtien, taivaan
sinisen kannen läpitse autuaiden
asunnoille saakka.
Ja mitä merkillistä tämä sitten on?
Eikös tuollaista taitoa nähdä joillakuilla,
että he voivat ikäänkuin lukea toisten
ajatuksia? Eikös löydy hyviä ja hurs-
kaita ihmisiä, jotka vahvalla uskollansa
voivat nähdä autuaitten onnellisuuden
esirippua? Esirippua edemmä he eivät
voi nähdä, sillä siellä on vielä paljon,
jota „ei yhdenkään korva ole kuullut
eikä silmä ole nähnyt." Mutta sekin
on jo suuri lahja, kun voi nähdä
maailmaa edemmä ja sitä voivat ainoastaan
valitut.
Ennen uskottiin ihmisten kohtalon
riippuvan tähdistä. Nyt uskotaan
ihmisen kohtalon riippuvan Jiunalan
tahdosta, mutta tähdet eivät kuitenkaan ole
ihmeellistä voimaansa kadottaneet. Sillä
kun oikein hartaasti kai somme niitä, näem
me ikäänkuin kaistaleen Jumalan
kirkkauden puvusta hänen äärettömässä
luomakunnassaan. Sieltähän loistaa aina osa
ijatt-kaikkisuutta maailman yöhön, jn siitä se
tulee, jos valonheijastusta jääpi
silmi-himme ja sieluhummo. Valon heijastus
jäi Tähtisilmään, sillä liän oli viatoin,
hyljätty lapsi, jolla ei ollut turvaa
maailmassa. Eroitus on siinä, että muiden
silmissä vaalenee tähtien valo niin usein
niiden ajatuksien ja halujen tähden, jotka
mieltämme maailmaan vetävät.
Nythän ei kukaan tiedä missä
Tähtisilmä on. Hän on varmaankin vielä
lapsi, sillä ei siitä ole kovin kauvan
kuin hän katosi. - Sentähden katsele
kaikkia hyviä, kirkas-silmäisiä lapsia:
kukaties on joku niistä kadonnut Tähti*
silmii, — Sanottiin häntä
ruskea-silmäi-seksi ja musta-tukkaiseksi, mutta ei
sinun tarvitse sentähden hitillä, ettei hän
voisi olla vaaleiden sinisilmienkin joukossa.
Sellainen seikka ei mitään merkitse.
Onhan hän voinut muuttua toisen näköiseksi.
Tarkasta vaan, voiko hän lukea
ajatuksesi, voiko hän asettaa myrskyn ja voiko
hän tietää salaisuuden seitsemän
villahuivin läpi. Jos hän näitä voi, on hän
varmaan Tähtisilmä. — Jos löydät
hänet, niin ilmoita meille, mutta elä sauo
sitä hänelle itselleen, sillä hän on jo
aikoja sitten unohtanut, ihmisten
kovuuden ja tuon kolkon kuopan tuvan
per-uianuou alla, ja parempi onkin, että
hän on ne unohtanut.
Oi, pikku Tähtisilmä, minä näin
sinut kerran, mutta en sano missä miltä
näin sinut ja sinä luit minun ajatukseni;
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
