Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
haltaa kuviin henkeä"; se olisi toisin
sanoin sanottuna: runoilijan pitää kuvata
elävien ihmisten elämää, sekä elämää
luonnossa uiiu, että se tuo runoon
vilkkautta. Kun Lessing oli tuon sanonut
se tapahtui vuonna 17(iö
rupesivat- kaikki runoilijat kirjoittamaan paljoa
vilkkaamruasti kuin ennen ja meidän
aikanamme pidetään tuommoista luonnon
kuvailemista, kun nimittäin ei samalla
ole runossa toimintaa, aivan vanhan
aikaisena.
Osaatteko tuon laulun: „Tou’on
aika lähenee"? Siinä vasto on elämää.
Siinähän näemme paistavan päivän,
vihannat. nurmet, vilppaan, vierivän virran,
kalastavan ukon lahden suussa,
paimenet niityllä, pallia heittävät pojat ja
kukkia poimivat tyttöset. Koko runo on
niin täynnä eläviä kuvia, että on ihan
kuin näkisimme hauskan kuvataulun,
josta kuuluu virran solina, lasten laulut
ja jossa ihmisetkin näkyvät liikkuvan.
Tuommoisia hauskoja runoja pitäisi
ottaa malliksi silloin kun kirjoittelee
Suomen lapsille.
Se kirja, jota Teidän ja kaikkien
Suomen lasten pitäisi ahkerasti lukea ja aina
ottaa runoja kirjoittaessanne esimerkiksi,
on Kalevala. Sehäu on meidän
kansal-lisrunoutemme suurin tuote, joka on niin
kaunis ja suuriarvoinen, että oppineet
miehet vertaavat sitä Humeeron lauluihin.
Te tunnette kaikki tietysti Homoeron?
Hän oli tuo Kreikkalainen sokea
runoilija, joka eli pari tuhat vuotta e. Kr.
Toisen hänen runoelmansa nimi on
,,Iliadi" ja se kertoo Troian sodasta.
Toisessa Homeeron runoelmassa, jonka
nimi on „Odyssea" kerrotaan Odysseyn
harharetkistä. joista Gruben
historiassakin puhiltaan. Näistä vielä paljon saatte
kuulla, jos opitte kreikan kieltä, mutta
joka ei opi kreikkaa, voi lukea
käännöksiä.
Lukekaa siis ahkerasti Kalevalaa,
Kanteletarta, Homeeroa ja muitakin
kansanrunoja: niistä ovat suuret
runoilijatkin paljou oppineet. Oletteko
koskaan kuulleet Johan Qotffriil
Her-derfStä? Hänkin oli saksalainen
runoilija vähän nuorempi Lessingiä. Hän
se vasta rakasti kansan runoja, ja ko-
kosi niitä suuren joukon isoon kirjaan,
jotta kaikki oppisivat niitä tuntemaan.
Tuo suuri runoilija Goethekin, jonka
tekemiä lauluja kouluissakin paljon
luetaan, rakasti myös kansan lauluja ja
hän käänsi erään suo m alaisenkin laulun
saksaksi. Olihan tuo oikein
kummallista, että suuri, oppinut runoilija niin
mieltyi tuohon pieneen kansanlauluun,
jonka kukaties joku koulun
käymätön maantyttö oli sepittänyt.
Tahtoisipa Tilhi hyville ystävilleen
kertoa vielä monesta muustakin
runoilijasta, mutta nyt ei ole aikaa.
Pulmienpa toki vielä vähän yhdestä, jonka joka
ainoa Suomen lapsi tuntee. Kuka se
on ? Tietysti Topelius! Hän se vasta on
paras esimerkki meidän pienille
runose-pillemme. Lueppas Sylvian laulut, lue
ahkerasti hänen satujaan ja
kertomuksi-aun. Vaikka kohta emme opi
tarinoimaan ja laulamaan niinkuin Topelius,
niin saamme sittenkin panna
päämäärämme korkealle; onhan hyvä, jos
pienen osankin siitä saavutamme.
Mitä erittäin tulee kirjoitusten
ulkomuotoon, tahtoo Tilhi siinäkin antaa
ystävilleen muutamia neuvoja:
Jos käytät vertauskuvia, koeta aina
valita sopivia: koeta muodostaa kieli
sujuvaksi ja kauniiksi, mutta älä suinkaan
käytä tarpeettomia ja koreita sanoja.
Ennen maailmassa runoilijat käyttivät
hyvin koreita sanoja. Saksansanmaallakin
niinitetiin kevättä »seppelöidyksi
kukkain isäksi." Ruotsissa ei yhteen
aikaan saanut sanoa mitään suorin sanoin,
mutta piti kaikkia sanoa kiertelemällä,
että kuuluisi hyvin komealta. Eräs
runoilija, joka kertoi miten härkä
märehtii, sanoi: „uudestaan pureskelemalla
uudistaa härkä ruohon ravinto voiman".
Mutta tuo 011 aivan turhaa koristelemista. Ei
nyt enään niin tehdä.
Järjestä ajatuksesi niin, että joka ainoa
uusi lause aina ilmoittaa uuden asian tai
tuo esiin uuden kuvan, joka antaa yhä
enemmän elävyyttä kokonaiskuvalle. Kun
sitten luet läpitse kirjoituksen ja lähetät
postiin, ei siinä ole yhtään sanaa, jonka
olisi voinut jättää sanomatta. Se 011 niinkuin
marmoriin valettu kuva, josta ei
ainoakaan piirre joutuisi pois. Kun kirjoit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
