Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—$> 44 <S>-
sivat Kertun pään päällä, lintuset
lauloivat, heinäsirkat sirisivät ja kiiltävät
kastepisarat kimaltelivat päivän
paisteessa.
Mitähän nyt äiti sanoo, kun katsoo
niityn veräjälle päin ja näkee Kertun
tulevan aivan yksin evästä tuomaan ?
tuumasi tyttö, ja tuo tuuma se Kertun
oikein pani naurahtelemaan. — Ja isä
sitten ? — Häu varmaankin taas sanoo,
että siinä se nyt tulee meidän
„emän-nänpenkalo;" *)—ja sitten hän pian
aikaa laittaa minulle pienen haravan, aivan
oman pienen viikatteen ja pienen sirpin
— ja sitten Kerttu saa oppia
haravoimaan, niittämään ja ruista leikkaamaan
aivan niinkuin muutkin aikaihmiset.
Nuo tuumat ue Kerttua niin
huvittivat, ettei tyttö huomannutkaan,
ennen-kun oli pappilan hevoshaassa. Kaukaa
kuului hevosen kello ja tyttö juosta
vilisti ha’an poikki eikä edes nähnyt koko
vihasta tammaa.
Kas, tuolla kaukaahan jo näkyikin
ko-tiniityu lato. Mutta nyt Kertulle
yht’-äkkiä pisti päähän uusi tuuma.
Mitähän jos tekisikin pienen
kierroksen ja menisi pappilan kautta, että
pappilan väki näkisi, kuinka Kerttu
uskaltaa yksin menuä takaniitylle evästä
viemään. Näkisivät sitten voudin Marti ja
myllärin Pekkakin, kuinka hän uskaltaa,
vaikka on tyttö. Keväällä, kun Pekan
kanssa yhdessä käytiin suutarin
mummolla koulua — ja Kerttu kerran ei
uskaltanut ajaa pappilan pnkkia mummon
kaalimaasta, niin Pekka sanoi, että
Kerttu ei mitään uskaltaisi eikä muutkaan
tytöt, mutta näkisipähän nyt Pekka, että
Kerttukin jotain uskaltaa.
Ja sitten häu mennä sipsutti pitkin
pappilan kujaa. — Kas, tuolla
mäellähän näkyvätkin olevan Matti ja Pekka.
He taas olivat sotaisilla niinkuin
tavallisesti. Pekalla oli paperinen
sotamiehen lakki päässä ja siinä heilui
punainen kukon sulka. Lipuksi kepin ueniuln
häu oli saanut siskonsa punaisen esiliinan
ja sitä hän nyt heilutti niinkuin
hyväkin kersantti. Matti se miekallaan rai-
") .,Emännänpeukaloksi" sanotaan usein
toimeliasta tyttöä, josta toivotaan oivallista
emäntää.
vasi tietä lepän oksien läpitse ja puhalsi
pajupilliin niin, että pappilan kivinen
navetan seinä kaikui. Tielle päin
näkyivät tulevan aika kyytiä. — Kunpa nyt
ehtisivät pian, että näkisivät minun,
ajatteli Kerttu ja tepsutteli hiljaa eteenpäin.
Mutta voi 1 Mikäs se oli ? „Ka, ka,
ka, ka, kaak!" pani pappilan
puutarhassa ja silloin hyökkäsi koko lauma
hanhia portista tielle. Voi, voi, kuinka
ne huusivat ja emähanhen oli aivan suu
auki ja se oli ihan ottamaisillaau
Kerttua hameesta kiinni. Ei ollut edes niillä
hätyyttäisi, kun molemmissa käsissä oli
evästä.
»Pois, pois,.....pois" ! huusi tyttö
minkä jaksoi, koetti hanhia potkaisemalla
karkoittaa, ja aikoi pelkäämättä vaan
pyrkiä eteenpäin. Yaan olipa kova onni,
ktm Kertulla sattui olemaan punainen
hame yllä. Tuostapa hanhet oikein
hurjistuivat, rupesivat juoksemaan Kertun
perään, — jo oli kolme, neljä, viisi
hänen ympärillään. Hui, ui! Nyt ne jo
saivat hänen hameestaan kiini ja
lävistivät sitä aika lailla. Tyttö jo hätääntyi
kovasti, pian ne hänen jalkojansakin
pttri-sivat. Oikein hän oli hirmuisessa
hädässä ja itkukin siinä jo pääsi.
Ahah! Tuossapas kuuluikin Matin
pajupilli.
„Pojat, pojat! Tulkaa pian apuun!"
huusi Kerttu; ja siinä paikassa olivatkin
pojat lippuineen ja sapelilleen tytön
edessä tiellä.
„Me olemme aika rohkeita Suomen
poikia ja pelastumme tytön
Turkkilaisten käsistä, huusi Matti, uosti
miekkansa ja puhalsi pajupillillään „Porin
marssia" niin, että hanhi-herrasväki
pelästyi. Pekka kun oikein heilutti
punaista lippuaan, tuli itse hanhirotiva niin
hämilleen, että painoi nokkansa alas,
sanoi: ..kat, kat,", ja juosta repsutti
siivet renassa joen rantaa kohti. Samaa
tietä menivät pojat emän perässä, mutta
iso, rttskeasiipinen hanhiherra, sepä ei
niin helposti hätääntynytkään. Suu auki
ja kaida sojossa se vielä hyvän aikaa
piti puoliaan ja soitti hanhenmarssia,
mutta pojatkos olisivat pelänneet?
Olihan heillä aseet ja molemmat olivat he
rohkeita Suomen sotilaita.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
