- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
43

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

43 <S—

„Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä
kaikkia nimeltänsä."

Arabialaiset antoivat nimet noin 50
tai 60 tähdelle. Meidän aikamme
tähtein tutkijat merkitsevät tähdet kartoille,
jokaisen ryhmässänsä kreikkalaisilla
kirjaimilla.

Saadaksemme vähänkin käsitystä
tähtien paljoudesta ja moninaisuudesta,
jaamme ne tähtikartoilla eri
tähtiryh-iniin, joille annetaan ori esineiden nimi
ja muoto. Muistathan esim. Eläinradan
merkin almanakassa; semmoisia on
myöskin Kauris, Härkä, Kaksoisefc j. n. e.

Jos nyt tahdot etsiä jotakin
määrättyä tähteä, niin löydät sen kartalla
omassa tiilitiryhmässään. Mutta voithan
tähtiä myös taivaalla iltaisin nähdä, kun
vaan muistat, että. kaikki muut paitsi
Pohjan tähti, muuttavat paikkaa eri
vuoden ja vuorokauden aikoina.

Ota esim. Otava lähtöpisteeksi
suurella tähtimerellä. Vedä viiva
vasemmalle (alas) ensimäisen ja neljännen
tähden läpi, niin ensimäiueu suuri tähti,
johon viivasi sattuu, on Arcturas; mutta
jos vedät viivan oikealle, niin saavut
(-tapellaan. Jos vedät saman viivan
ylöspäin pohjoista kohden ja siirrät sitä
vähän oikealle, niin löydät Pohjantähden.
Ja jos jatkaat vielä samaa viivaa yhä
pohjoiseen päin ja käännät sitä vähän
vasemmalle, niin löydät Vegan.

Samoin voit Wäinämöisen viikatteen
ottaa lähtöpaikaksesi. Jos vedät viivan
vasemmalle, (alaspäin) kolmen loistavan
tähden läpi, niin näet komean Sirius’en;
mutta tämä suuri auriuko on joskus niin
lähellä taivaanrantaa, että sumu peittää
sen. Samaa viivaa jos vedät vielä
ylöspäin oikealle, mutta sitten siirrät vähän
vasempaan päin, niin CUsitnäinen suuri
tähti, jonka löydät, on Aldebaran. Jos
vedät viivasi vähän vinoon keskimäisen
tähden läpi. tulet ylhäällä (pohjoisessa)
Betelgeiizeen ja alhaalla (etelässä), tulet
Iiigd’uii. Vähitellen voit itse tottua
tähtikartalla kulkemaan tutuista tähdistä
tuntemattomiin.

Tämä on hyvin huvittavaa, sillä jos
ei tiedäkään paljoa muuta noista
avaruuden suurista auringoista, kuin niiden
nimet ja paikan taivahalla, niin tuntuu

siltä kuin olisi jo paljon tutumpi heidän
kanssansa. Ja lieneehän tuo toki
korkeaa ja hienoa seuraa, kuin on tuttava
maailman aurinkojen kanssa. Onhan se
aivan kuin seurustelisi luomisen ja
korkean Luojan kanssa. Näin korkeasta ja
majesteelillisesta seurasta, jonka suhteen
kaikki maalliset korkeudet ovat kuin
hietajyväset, ei tule kukaau ylpeäksi.
Päinvastoin jokainen tuntee itsensä
äärettömän pieneksi katsellean
laivahan suuruutta. Mutta onhan kuitenkin
suurta ja ilahduttavaa seistä Herran
Jumalan edessä mielessään pitäen 19
psalmin sanat: „Taivaat ilmoittavat
Jumalan kunnian ja vahvuus julistaa hänen

kättensä teot !"

-—

Miten Kerttulle niitylle
kulkiessa kävi.

Kaisa-mummo tuli juuri lypsämästä :
hän kaatoi koko Mustikin
maidon sankauiekkaan eväskanuuun
ja pani leivät, voirasiat ja kokonaisen
juuston eväskonttiin.

,,No nyt, piikaseui, paueppas pian
liina päähäsi, niin pääset niitylle viemään
väelle evästä," sanoi hän sitten Kertulle,
joka juuri tuli sisälle heilutellen leveätä
lepän oksaa. Sillä hän oli mummon
lypsäessä hätyytellyt kärpäsiä lehmien
selästä ja sääristä.

„Mtiramo, saanko minä aivan yksin
mennä takaniitylle asti evästä viemään?"
ihmetteli Kerttu, sillä hänello ei vielä
koskaan oltu uskottu noin tärkeätä tointa.

„Saat, jos vaan uskallat," vakuutti
mummo ja asetti eväät tyttönsä käsiin.
„Mutta ethän sinä vaan pelkää pappilan
hevosia ?"

„En. jos iso tamma tulee potkimaan,
niin minä juoksen pakoon ja sitte
kii-peän korkealle kivelle," sanoi tyttö, ja
siinä paikassa hän oli pihalla.

„Alä nyt vaan viivyttele tiellä, ettei
heinäväen tarvitse kauvan odottaa
murkinaa," varoitti vielä mummo, mutta
tyttö juosta vilisti kuin aliojänis ja pian
hän oli pellon takana metsätiellä.

Hauskaa oli juosta yksin metsässä,
kun oli niin kaunis aamu. Puut suhi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0047.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free