Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—52 <S—
lähtemään, kun suorempaa olisit
päässyt?" äiti kysäsi.
Tuostapa Kerttu kävi punaiselcsi kuin
keitetty krapn ja kuiskasi jotakin äitinsä
korvaan. Siitä ymmärsi äiti, että pieni
kerskailemiseu halu oli saattanut tytön
tuon pienen mutkan tekemään, mutta
kun Kerttu niin rukoilevasti, ikäänkuin
anteeksi pyytäen, hänen silmiinsä
katseli, ajatteli äiti, että kyllä tapahtuneet
seikat jo olivat .kylläksi opettaneet, ei
Kerttu enää kerskailla tahtoisi eikö,
tarpeettomia mutkia tekisi. Vahingosta sitä
viisaaksi tullaan.
Hän nyt vaan käski Kerttua olemaan
laitti pojille, jotka olivat häntä
auttaneet ja lupasi itse mennä illalla pappilan
kautta kotiin ja käydä kiittämässä
pappilan neitiä maidosta.
Syötiin sitten kaikki yhdessä
murki-nata, ja nyt taas alkoi työ. Oli oikein
iloista tuolla heinäniityllä, sillä Kerttu
sai jäädä isää ja äitiä auttamaan, ja
Matti sekä Pekka päättivät jäädä sinne
puoleen päivään asti Kertulle
kiunppa-neiksi. Juostiin siinä lapoolta lapoolle,
vuoroin koottiin, vuoroin hajoitettiin
heiniä ja käännettiin moneen monituiseen
kertaan, että joka ainoa korsi kuivaisi.
Vihdoin ruvettiin heiniä ajamaan latoon.
Pekka sai istua hevosen selässä, Matti
survoi heinähäkkiä. ja Kerttu oli ladon
ovella heiniä vastaan ottamassa. Hän
teki työtä kuin riski tyttö ainakin, ja
pojat oikein itsekseen ihmettelivät kiuuka
vikkelästi hän kantoi heinäsvlyksiä ovelta
perälle. Joskus mentiin kaikki latoon, ja
sielläkös vasta oli lysti peuhata. Vaikka
olisi kuinka painissa paiskauuut toisen
maalian, ei päähän koskenut. Joskus
oltiin aivan heinien sisällä niin, ettei
nenän-nipukkaakaan näkynyt, ja kun heiniä oli
katossa asti, pujahtivat pojat harjahirren
vieressä olevasta reijästä katolle, ja sinne
he jäivät.
Kerttu ensin odotti, sitten hän huhuta
huikahutti, mutta kun ei vieläkään
poikia kuulunut, kiipesi Kerttu itse ylös,
pisti päänsä reijästä ja katseli. Ei
näkynyt katolla mitään.
Missähän pojat nyt olivat?
„Ahah, kyllä minä nyt arvaan,"
ajatteli Kerttu, „he ovat kiivenneet nurkkaa
myöten alas ja tahtovat nyt minua
pel-jättää; mutta minäpäs etsinkin 110
veitikat."
Kerttu lähti ulos. Kas tuoltapa ne
jo tulivatkin metsästä, Matti edellä ja
Pekka perässä.
»Kerttu, Kerttu!" huusi Matti jo
pitkän matkan päästä. „Meillä on lintu,
ihan elävä lintu."
„Ja minä sen sain ihan itse, minä sen
sain," kiiruhti Pekka hengästyneenä
selittämään. „Matti näki rastaan pesän
puussa, minä koppasin aidan seipäästä
kalikan ja viskasin pesää kohti, ja
silloin oli paikalla yksi poikanen puuu
juurella kuin auimuttuua. Kas, tuossa se
nyt on, enkö minä ollut aika tarkka
poika?"
Pekka näytti vapisevaa linnun poikaa,
ja molemmat pojat olivat niin
ihastuksissaan, etfoivät oikein tietäneet, miten
olisivat Kertulle kertoneet tuota
sankarityötä.
Mutta tiedättekö; niitä Kerttu sanoi?
Hän ei osannut Virkkaa mitään, mutta
sitten hän viimein sanoi:
„Hyi teitä!"
,,Mitä hyi?" kummastelivat pojat.
„Kuu voitte heittää puun
rastaspa-ran pesään ja tapatte pienen
linnunpoikasen."
„No, niitä sitten ? Onhan niitä metsässä
lintuja," rauhoitti Matti.
Mutta Kerttu torni poilda niin, että
nämä suuttuivat ja lupasivat nylkeä
lin-nimpojan ravun syötiksi. Silloin katsoi
Kerttu Pekkaa silmiin niin vakavasti,
että Pekka oikein hämmästyi ja nyt
Kerttu sanoi näin:
„Jos sinä vaan kosket linuunpoikaau
sille pahaa tehdäksesi, niin sinä olet
huono mies ja minä en euään koskaan
tahdo olla sinun koulukuinppanisi."
Sitten hän puhui Matille ja Pekalle
samaa, mitä oli äidin kuullut omalle
veikolleen pnhuvau: että vahvemman ei
koskaan pidä tehdä pahaa heikommalle,
että vaan halpamieliset ihmiset sortavat
turvattomia ja että linnut ovat Jumalan
hyviä lähettiläitä, jotka iloittavat
ihmisen mieltä laulullaan ja että jokaisen
kelpo pojan ja tytön tulee suojella
lintuja. Viimein hän kysyi Pekalta, miltä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
