Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—53 <$—
hänestä tuntuisi, jos iso, hongan
korkuinen jättiläinen pudottaisi hänet
jättiläis-puusta ja sitten ottaisi suureen käteensä
ja aikoisi nylkeä ravun s3’ötiksi ja initä
äiti silloin sanoisi.
Pojat olivat vähän aikaa vaiti ja
katselivat lintua, joka vapisi ja hengittää
lehotti Pekan kädessä.
„Niin, kyllä minustakin on rumaa,
että isompi tekee pahaa pienemmälle,"
sanoi Matti häpeissään.
Näytti Pekkakin jotain ajattelevan,
mutta hän ei sanonut mitään. Hänkin
rupesi häpeemään äskeistä ajatustaan.
„Ei tämä nyt euään kumminkaan jää
henkiin," arveli hän viimein ja silitti
lintua. »Sen sattui kalikka siipeen ja
nyt se on kipeä."
r,Koetamme sitä sentään hoitaa,"
sanoi Kerttu, valmisti heinän koreista
eväs-koppansa pohjalle pesäntapaiseu sijan
linnulle, ja sitten Pekka laski sen siiuie ja
toivoi sydämessään, että keksittäisiin
keino, millä lintuparka saataisiin
terveeksi jälleen.
»Mummo osaa laittaa hyvää voidetta;
sillä minä voitelen linnun siipeä ja
syötän sitä joka päivä, ehkä se sitten
paranee," puheli Kerttu.
»Minäkin syötän sitä," sanoi Pekka.
»Ja minä laitan sille sievän häkin,
jossa sen on lysti asua," sanoi Matti,
ja sitten ho lähtivät yhdessä lintua
kotia viemään.
Pojat kävivät joka päivä Kertun
kanssa lintua syöttelemässä. Mummolta
kyllä voiteita pyydettiin, mutta mummo
arveli, ett’ei hänen voiteensa linnulle
sopisi; kyllä heidän pieni holhokkinsa
paranisi, jos he vaan malttaisivat olla
siilien koskematta ja jos joka päivä
muistaisivat antaa sille mokaa ja vettä.
Vähitellen alkoivatkin limiun silmät
taas kirkastua ja siipi parani. Alkoi
lintu jo vähän ääunähdelläkin; se pisti
päätään häkin rakosista ulos, ja silloin
näytti lapsista niinkuin sen mieli olisi
tehnyt lentämään.
Tuolla idkona oli niin kaunis aamu, ja
joka puun oksalla istui lintusia.
»Ehkä tuolla ovat meidän pikku
linnun siskot," arveli Kerttu; »päästäm-
niekö nyt. tien lentämään? kyllä se jo
jaksaa.11
„Päästämme!" sanoi Matti, ja silloin
aukasi Pekka häkin oven.
„Kvirr, kvirr!" äännäliteli lintunen ja
lennähti lähimpään koivuun. Sieltä se
vielä vähän viserteli lapsille ja lentää
lehahti sitten metsään toisten lintujen
joukkoon.
Lapsista tuntui niin hyvältä. He
eivät taitaneet muuta kuin iloisina
katsella toisiaan.
„Kerttu," sanoi sitten Matti, „siuä olit
oikein hyvä, kun et antanut meidän
tappaa linnun poikaa; nyt tuntuu niin
lystiltä, kun se elää ja on niin onnellinen."
,,Tehän olitte hyviä, kun autoitte
minua hanhien käsistä," sanoi Kerttu,
„munten ne olisivat minun syöneet."
- ;,Niin, mutta sinä olit vieläkin
parempi, silla sinä estit meitä pahaa
tekemästä," sanoi Pekka; ,,nyt en minä
enään koskaan sano, etteivät tytöt
mihinkään kelpaa, enkä koskaan heitä
kalikkaa linnun pesään."
„Pekka!" sanoi nyt Matti juhlallisesti
ja kohoitti sapeliaan. — „Me olemme
molemmat uljaita Suomen poikia; me
olemme kerran pelastaneet tytön
Turkkilaisten käsistä ja kerran
tyhmyydessämme tehneet pahaa linnulle, - niin
se ei ollut mikään uljuuden merkki —
mutta nyt me suojelemme lintuja ja
julistamme ankaran sodan kaikkia niitä
vastaan, jotka tekevät pahaa
turvattomille. Sinä, Kerttu, olet meidän
uskollinen sotakumppanimme."
„Kyllä minä olisin — — — mutta
–— minä en ole uiin urhollinen
kuin te," sanoi Kerttu.
„Niin, mutta sinä ymmärrät monet
asiat paremmin kuin mo ja muistutat
meitä, jos yritämme pahaa tekemään,"
sanoi Matti.
„Niin!" sanoi Pekka ja antoi punaisen
lippunsa, liehua ja kaikki lintuset koivun
oksilta visertelivät:
„ Kiitos, kiitos!"
-«30H«»-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
