Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—60
edistyikinhän se suuren kuninkaan
Kustaa \Vaasan avulla. Tästä lähtien osaa
jokainen maamme tyttö ja poika lukea,
jokaisella on Jumalan sana omalla
kielellää ja jokainen voi omalla
kielellään Jumalaa rukoilla.
Kim Pernajan poika Mikael
Ollinpoi-ka viimein tuli oppineeksi mieheksi, otti
hän nimen Mikael Agricola. Agricola
merkitsee maanviljelijä, ja kyllä voikin
sanoa Suomessa ei löytyneen
voimakkaampaa kylvömiestä kuin hän. Mutta
pappi sakarstissa ei ollutkaan väärässä
ennustaessaan että Mikael, suuri
Jumalan ja kansan soturi, voipi kyllä
voittoja saada ilman miekan taistelutta.
Joka kerta kun olen seisonut
Pernajan venhe-valkamalla ja nähnyt
kalastaja venheitä myrskyssä taistelemassa,
olen ajatellut Mikael Agricolaa, joka
täällä myrskyssä isänsä venhettä sousi.
Ja joka kerta kun olen suomea
puhuvan kansan kuullut Jumalaa kirkossa
ylistävän, tahi kun olen heidän
kotonansa nähnyt pyhäilloin raamattua lukevan,
olen taas ajatellut tuota suurta
synnyinmaan ystävää, joka opetti kansaa
puhumaan Jumalan kanssa. Mikael
Agricola kirjoitti rukouskirjaausa:
„Kyllä se kuulee Suomen kielen,
Joka ymmärtää kaikkein mielen".
-«SS»®*»—
Kaksi kuningasta.
AYJLonta sataa vuotta sitte eli
Englan-nissa kuningas nimeltä Knut. Hän
oii sotaa rakastava ja urhoollinen, ja
häntä pidettiin mahtavimpana ruhtinaana
Eiu-oopassa. Monestikin liehakoitsijat
ympäröivät kuninkaita, ja he sanovat
heille paljon, jota sydämessään eivät
ajattele, vaan voittaaksensa heidän
suosiotansa. Jos kuninkaat ovat heikkoja ja
luulevaisia, niin pitävät he tänlaisista
Mellakoitsijoista ja palkitsevat heitä, mutta
Kuut kuningas oli siksi liian viisas.
Kerran yksi tänlamen liehakoitsija
sanoi kuninkaalle, että hän oh niin suuri,
että hänellä oli valta kaikkia käskeä.
Knut, joka oli tuskaantunut tuonlaiseen
turhaan kiitokseen, päätti kerrankin osoit-
taa, miten perättömiä hänen
hovimie-heusä puhuivat. Hän oli, näet, hetkeksi
heitä uskovinaan ja sanoi, että jos on
totta, että kaikkien tulisi häntä totella,
niin tahtoi hän käskeä veden meressä
nousun aikana laskemaan. Hän antoi
kantaa istuimensa alas rautaan, istahti
siihen, ja kun meri rupesi nousemaan,
sanoi hän: „meri! sinä olet aluettani
niinkuin valtakuntaani kuuluva maakin.
Siksi käsken minä sinua laskemaan. Alä
aalloillas kostuta hallitsijas jalkoja!"
Hän puhui turhaan. Meren aallot eivät
häntä kuulleet, no eivät peräytyneet,
vaan päin vastoin nousemistaan
nousivat. Pian nousivat ne niin korkealle,
että olisivat hukuttaneet kuninkaan, oll’ei
hän olisi peräytynyt.
Nyt kuningas totisella katsannolla
kääntyi hovimiestensä puoleen ja sanoi,
että he ovat hänelle antaneet kunnian,
joka kmduu yksin kuningasten
kuninkaalle ja herrain herralle.
Olethan lukenut, miten kerran pieni
alus purjehtiessaan merellä oli aaltojen
kuohuun ihan hukkua? Mutta venheessä
nukkui yksi, joka tosin ei jiäyttänyt siltä
kuin olisi hän ollut kuningasteu
kuningas, sillä hän oli itseltänsä kieltänyt
kuninkaallisen kruununsa ja ottanut orjan
muodon päällensä ja nyt hänellä ei ollut
mitään, johonka hän olisi päätänsä
kallistanut.
Tyvenesti nukkui hän venheessä
meren pauhusta huolimatta, kunnes hänen
opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä
huutaen: „Herra, auta meitä, me
hukiimme." Majesteetillisella tyvenyydellä hän
silloin vastasi: „tc heikko-uskoiset, miksi
te olette pelkurit?" Ja hän nousi ja käski
tuulen ja meren ja kaikki tyveni. Mutta
ue, jotka olivat hänen kanssansa,
sanoivat: Jatka hän o», koska tuuli ja
merikin ovat hänelle kuuliaiset?"
Meri ja tnulet kuulivat herransa
äänen, kuulevatkohan sitä myöskin kaikki
pienet lapset?
—äs-HKSS—
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
