Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
–$> 59
kiistellen Wiipurin koulun mainion
rehtorin, Johannes Erasmiu kanssa, joka
oli hänen luonaan vieraana. He
uskoivat toisillensa murheensa huouoista
ajoista, Kristian Tyrannista ja
Tukholman verisaunasta sekä kauheasta
kerettiläisestä Martin Lutherista, joka tahtoi
hävittää paavin vahan ja antaa kaikkien
ihraisien Raamattua lukea. Tätä
puhuessaan näkivät he ulapalla
kalastajaven-heen aaltoja vastaan taistelemassa.
Venheellä oh kova vastatuuli; purjeita oli
täytynyt koota, koska ei voitu risteillä
tuossa kapeassa kulkuväylässä.
Venhettä souti poikanen, ja perässä istui
vanhempi mies.
Miksiköhän tuo mies tuolla antaa
pojan yksin soutaa suurta venhettä
tällaisessa ilmassa?" kysyi Wiipurin rehtori.
,,Minä tunnen miehen", vastasi pappi.
„Hän on kalastaja, Olli Simonpoika.
Hän tahtoo kasvattaa pojastansa soturin
ja antaa hänen harjoitella mitä
raskaimpia töitä, karaistaksensa hänen
käsivarsiansa."
„Kuitenkin on venhe liian raskas niin
nuorille käsille", arveli rehtori. „Mutta
katsoppas, kuinka poika hinaa sitä
edespäin! Hän henee uuras poika."
,,Niin, kestäväinen poika on hän kuin
työmuurahainen ainakin. Ajattelen siitä
pojasta, että mitä hän kerran
maailmassa aikoo, sen hän saa toimeen. Hänellä
olisi halua käydä koulua, mutta isä on
köyhä ja tahtoo tehdä pojastansa
soturin."
,,Minä otan hänet luokseni ilmaiseksi
ja koetan mitä hänestä voi tulla. En
ole nähnyt ncin uurasta poikaa," selitti
rehtori.
Venhe pyrki eteenpäin riehuvalla
ulapalla, — ja rantaan se pääsi. Isä Olli
Mikkoinensa nousi maalle. Kyllähän
pojalla oh rakot käsissä ja poskensa
olivat punaiset kuin vatun kyljet, mutta
eteenpäin hänen täytyi päästä ja
eteenpäin hän pääsikin. Rehtori ja pappi
menivät heitä vastaan. Tuima kalastaja ei
vähällä myöntynyt, mutta kun oppineet
miehet kauvan häntä kiusasivat, suostui
hän viimein ja lupasi antaa poikansa
Mikaelin matkustaa rehtorin kanssa Wiipuriin ja
käydä siellä koulua.
Mitä tuli sitten Mikko Ollinpojasta,
Pemajalaisesta, joka oli soutanut
kätensä rakoille ja äskettäin nähnyt
ensimmäisen kerran kirjan, ainoan, joka
löytyi hänen kotiseudullaan? Hänestä t"li
yksi Suomen etevimpiä ja eniten
kiitettyjä miehiä, sillä mitä hän kerran aikoi
sen hän päätökseen asti toimitti.
Hänestä tuli ensin pispan kirjuri; sillä
piispa oh ^Viipurin koulun rehtorin hyvä
ystävä. Sittemmin pääsi liän ulkomaille
Wittenbergin kaupunkiin Saksassa
tohtori Martti Lutherin ja hänen uskollisen
liittolaisensa, Filip Melaucliton’in
oppilaaksi. Uskonpuhdistusta levitti
paraikaa Kustaa \Vaasa Ruotsissa ja
Suomessa; kuningas oli Lutherin kanssa
kirje-vaihdossa ja Luther kirjoitti hänelle
kiitettäviä arvosanoja Pernajan nuoresta
Mikaelista. Siten tuli Mikael ensiksi
Tiiran koulun rehtoriksi, jona hän oh 9
vuotta ja sittemmin Tnrim piispaksi.
Olihan se kyllin korkea kunnia
köyhälle kalastajapojalle.
Mutta Pernajan poika oi tahtonut elää
ihmisten ylistyksen eikä korkeiden
kun-niasijojen tähden. Hän ei voinut saada
sitä päähänsä, ett’ei Jumala osaisi muuta
kuin latinan kieltä, ja hänen mielestään
oli sääli, että niin moni hurskas
ihminen ei voinut puhua Jumalalle
rukouksessa eikä ymmärtää hänen
ilmoitettua sanaansa. Tohtori Martti Luther oli
sanonut hauelle Jumalan ymmärtävän
kaikkia kieliä, koska kerran Jumala oh
lahjoittanut ihmiselle ajattelemisen ja
puhumisen taidon ja että Jumala ei tahdo,
että häntä rukoiltaisiin käsittämättömillä,
opituilla sanoilla, vaan sydämen
lapsellisella uskolla ja jokaisen omalla
taidolla.
Silloin rupesi Pernajan poika
opettamaan Suomen kansaa puhumaan
Jumalalle omalla kielellänsä. Hiin painatti
ensimmäisen suomalaisen aapiskirjan,
ensimmäisen suomalaisen rukouskirjan,
Davidin psalmia ja lopuksi koko Uuden
testamentin Suomen kielellä. Ei ollut
helppoa ensimmäistä kertaa uutta kieltä
kirjalliseen muotoon saada, — ja silloin
täytyi kaikki painaakin Tukholmassa,
koska ei Suomessa ollut yhtään
kirjapainoa. Mutta edistyä asian’ piti, ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
