- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
66

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

00 <3>-

kel laisten lintujen inunia, suuresta
kotkasta aina pieneen lehtokerttuun:
sinisiä, harmaita, valkoisia, ruskeita,
kirjavia, variksen, harakan, kottaraisen,
rastaan, keltasirkkusen, peipposen ja
muiden, ja kaikki olivat ne onttoja kuoria,
pieni reikä kummassakin päässä. Se oli
aivan paarihnoneen näköinen, täynnä
kuolleiden linnimpoikien kirstuja.

Kun nyt Justiina parhaallaan
ihmetteli, tulla tyllerti siihen Lotta. Hän oli
kymmenvuotias eikä käsittänyt vielä
mu-nakokoeltnan arvoa, vaan kysyi, niistä
Nippus oli nuo kaikki saanut. Sippus
vnstasi alentuvasti, että hän oli Siianut
muutamia lahjaksi ja toiset oli hiin
ostanut, muilta pojilta.

„Mutta eikö ole synti tehdä pahaa
pikku lintusien pesille?" kj^i Lotta
viattomasti.

Ilegesippns niisti nenäänsä; hänellä
oli melkein aina nuhaa, sillä hiin kävi
aina päällysnutussa ja kalossissa, ja
sitä paitsi kuuluu nenässä puhuminen
niin oppineelta. Hän ei viitsinyt vastata
noin yksinkertaiseen kysymykseen. Mutta
Lottapa ei säikähtänyt tuosta.

„Kyllä ymmärrän, että tuollaisesta
oppii jotakin", sanoi hän. „Mutta onhan
sinun kirjoissasi kuvattuna kaikki nämä
munat. Opettelisitpas tuntemaan
lintujen pesiä ja munia metsässä niille
pahaa tekemättä. Knut tuntee kaikki
linnut viserryksistänsä."

„Knnt on tuhma", sanoi Hegesippus
ylenkatseellisesti.

„Mutta Kuut suojelee pieniä lintuja
ja ampnn haukat", vastasi Lotta
säikäh-tymättä.

„Onko hän lukenut niiden siipisnlkia?"
kysyi Hegesippus ylpeästi. „Sanon
sinulle,* Lotta, että linnuilla on erilainen
luuranko kuin nisäkkäillä, ja linnun
luiden yleinen ominaisuus on niiden edellä
mainittu lujuus ja keveys: sitäpaitsi on
niillä kolmi-osaiset. raajat ja toisellainen
ruuansulatuskanava ja paljoa erilaisempi
pääkoppa ja ympyriäinen niskakyhmyja
.joku määrä mieli kuvitus voimaa ja taito
valmistaa suppilomaisia pesiä . . ."

„Eipä toki", sanoi Lotta, ,.kaikki
linnunpesät, joita minä olen nähnyt, ovat
ulleet pyöreitä lenin nauriit."

..No, niin, suppilomaisia tai
naurismai-sia, sepä ny f, on yhdentekevää.
Petolinnuilla on ehkä liauriiumuotoisia pesiä,
mutta löytyy varpuislintuja eli tiitisiä
ja kiipijöitä ja kanalintnja ja kurkia jo
kahlaajia ja vesilintuja ja . . . ."

„Ja kukko!" keskeytti Justiina
mamselli, lempipoikansa äärettömään oppiin
ihastuneena. „Rakas Lotta, ei löydy
mitään, mitä ei Hegesippus tietäisi. Hän
tietää kaikki."

„Hän kerää munia eikä ole koskaan
nähnyt linnunpesää !" nauroi Lotta.

Hegesippus suuttui. „Linnnnpesän
löydän, koska vaan tahdon", sanoi hän.
,,Minulla ei ole vielä tilhin eikä
salakielisen munia. Mutta minä etsin ne
itse. Saat nähdä iltasella, kunhan tulen
kotia."

„ Mutta ethän sinä käy koskaan
metsässä, katukäytävillä vaan kävelet, koska
lääkäri 011 sinua kävelemään käskenyt",
muistutti Lotta.

„Ei, Hegesippus poikaseni ei mene
metsään, hän voisi vilustua siellä",
vn-roitti Justiina mamselli. „Muista, että
siellä on käärmeitä."

„Käärmpet kuuluvat matelijoihin, niillä
on pitkäveteinen ruumis ia ruuansulatus
käy hitaasti", jatkoi Hegesippus suuressa
viisaudessaan.

„Hän oi ole koskaan nähnyt elävää
käärmettä!" nauroi taas Lotta.

Tämä suututti Hegesippust.a. Hän
otti yllensä paksun talvinutun ja
kainn-loonsa Liitken Zoologian, josta hänen
viisautensa oli kotoisin. Sitäpaitsi otti
hän isänsä kepin, jolla saisi lyödä
kuoliaaksi käärmeet, joilla on niin pitkä
selkä ja huono ruuansulatus. Sitten
läksi hän kaupungin ulkopuolelle
etsimään satakielen munia, sillä hänellä
sattui olemaan lupa tänä iltapäivänä.

„Odotas hiukkasen! Pane kiinni
alimmainen nappi!" huusi Justiina mamselli
hänelle.

Hegesippus oli jo etäällä. Hän
käveli ylevänä kaupungin läpi, tullin
sivu, sillan, tien ja ojan vii, ja sitten hän
tuli metsään. Täällä oli hankalampi
kävellä : oli mättäitä, sieniä ja kiviä,
katajapensaita ja hämähäkin verkkoja,
muurahaispesiä ja itikoita. Hegesippus väsyi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0070.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free