Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—g> 74
jotakin, joka varmaankin mahtoi olla
linnunpesä, sillä se oli harmaan
paperin näköistä ja melkein suppilomainen.
„Enkös jo sanonut, että kaikki
linnunpesät ovat suppilomaisia?" arveli
Hege-sippus. „Ajatteles, jos tuo olisikin
satakielen pesä!"
Ja hän alkoi isänsä kepillä harmantn
tötteröä kaivella
Tuskin oli hän saanut, harmaasen
paperiin reijän, knn sieltä ryömi jotakin
ulos: ensin yksi. ja sitten taas yksi, ja
sitten kymmenen ja kaksikymmentä ja
–niin, kenties satoja. Mutta ne
eivät suinkaan olleet satakielisiä, ne
olivat mehiläisiä, ja kohta tunsi
Hegesip-pns pistävän käteensä, poskeensa,
nenäänsä ........hänen ympärillään
oli koko ärtynyt mehiläisparvi. Viisaan
miehen oli nyt pulia olla, hän alkoi
juosta kaikin voimin ja hosui
ympärilleen isänsä kepillä. Mutta mehiläisparvi
lensi yhä kiivaammin seuraten häntä
niin hirveästi, ett’ei hän kuullut eikä
nähnyt Hän juoksi juoksemistaan, ja
yhtäkkiä oli hän suuressa, liejuisessa
vedellä täyttyneessä ojassa.
Hyvä oli, etteivät mehiläiset osanneet
uida. Kun he näkivät vihollisensa ojassa,
alkoivat he vihdoinkin suristen liidellä
takaisin rikkinäistä pesäänsä
paikkailemaan. ja jos poika olisi ymmärtänyt
heidän puheensa, olisi hän kuullut
heidän sanovan toisilleen: „siinä on
rangaistus; kyllä hän toiste varoo
pesäämme häiritä."
Märkänä ja turvonneena ryömi
Hege-sippus ojasta. Nyt ei hänellä ollut
vähääkään halua linnunpesän etsimiseen.
Kotiin tallusteleminen oli nyt viisainta,
mitä hän tehdä voisi. Mutta asia oli
huokeampi sanoa kuin tehdä. Hän oli
metsässä ensimmäisen kerran elämässään,
.ja hänellä ei ollut vähäiikään
aavistusta siitä, mitä teitä luin oli kulkenut.
Kuitenkin kävellä pötki hän oman
nenänsä mukaan, ja nenä 011 huono
tien-osoittaja, sillä kääntyipä minne hyvänsä,
niin on nenä aina eteenpäin osoittamassa
Eteenpäin kulki Hegesippns, ja tienä
kulki edellä, mutta kuitenkin eksyi hän
ja tuli yhä etäämmälle suuressa
metsässä. Puiden varjot venyivät piteui-
miksi männiköllä, aurinko laskeutui
kuusen latvojen taakse, hyttyset tulivat yhä
kärtyisemmiksi, lintujen laulu hiljeni
puissa, ainoastaan punatulkku ja
talitiainen visertelivät surullisia säveliään,
.ja rnisrääkkä pellon ojassa käheästi
ään-teli. Kaikeksi onneksi ei toki tullut
pimeätä, sillä nyt oli kefiäsydäu.
Hegesippns oli väsynyt, nälkäinen ja märkä,
mutta kuitenkin hapuili hän eteenpäin
mättäiden ja kivien yli, ja knn luin
täten oli useampia tuntia harhaillut, tuli
hän juuri samalle ojalle, mistä oli
matkansa aloittanut.
.Silloin loppui häneltä rohkeus: hiin
istahti ja rupesi itkemään. Hetkisen
itkettyään nukkui hän väsyneenä ojan
reunalle.
Nyt lienee Hegesippns varmaankin
uneksinut, sillä kuinka muntoin tällaista
olisi voinut tapahtua niin oppineelle
pojalle? Hänestä oli kuiri pieni orava,
jonka hän oli luullut virtahevoseksi, olisi
tullut hänen luoksensa ja kysynyt :
„mik-si itket?" — „0i", sanoi poika. „
pitäneellä n itkeäni, sillä 011 löydä tietä
kotiin tästä suuresta metsästä."
„Mutta sinähän tiedät kaikki", sanoi
orava,joka oli virtahepo,
„Enliän minä nyt kaikkea tiedä,
mutta melkein kaikki!" huokasi poika.
„Hyvusti, poika", sanoi orava. Kului
heilunen, — kuului suhinaa ilmassa, ja
kanahaukka, joka oli satakielinon, kysyi:
„miksi itket?" ..Enkö itkisi," sanoi
Ho-gesippus, „kun en tiedä miten voisin
löytää kotia metsän läpi?"
,,Mutta sinähän tiedät melkein kaikki!"
sanoi kanahaukka, joka oli salakielinen.
„Niin," sanoi poika, „enliän minä juuri
kaikkia tiedä, mutta tiedänhän kuiten
kin koko joukon.’’
„Hyvästi vitau", sanoi kanahaukka.
Nyt tuli mehiläisparvi .ja kysyi
samaten: „miksi itkut?"
..Enkö nyt itkisi sellaisen ja
sellni-sen asian tähden?" sanoi Hegesippns
niinkuin ennenkin.
Mutta tiedäthän sinä koko joukon",
surisi miehiinisparvi.
„ Enhän minä juuri kovin paljoa tiedä,
mutta tietänenhän kuitenkin viihtmeu."
„Hyvästi", sanoivat mehiläiset.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>