- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
75

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—75 <$—

Taas oli poika aivan yksin. Alulla
silloinpa tulikin koko suuri metsä häiteu
luoksensa: korkeat kuuset, solakat
koivut, unitaiat pajupensaat, pienet
pilila-jautaiinet, puolukankukat, kanervat,
harakan varpaat ja kaikki kysyivät
ystävällisesti: „miksis itket?"

.,Enkö itkisi? Niin ja niin on asian
laita", selitti Hegesippus.

„Mutta tiedäthän sinä kuiteukiu
vähäisen", sanoi koko meteä.

,,Kyllä", sanoi poika, ,,inutta en tiedä
kotitietä."

,.Hyvästi’’, sanoi metsä.

..Ei, odotas hiukkasen", huoahti
Hegesippus unissaan. „Oiepo8 hyvä ja
näytä mulle tie kau])tinkiiu!
Päällystakkiin’, kalossini ja isäni keppi jäivät
o-jaan, minä kuolen vilusta."

Mutta tiedäthän sinä kuitenkin
vähäisen", toisti metsä.

„En, metsä rakas, ininä vakuutan
sinulle, etten tiedä at niin mitään-’,
huokasi poika sydämen tuskassa.

..Todellakin, oletko niin äärettömän
tietämätön?" kysyi metsä.

,,01eu, mitä vaan taliclot» kunhan
neuvot minua kotiin", sanoi poika.

„Ei, odotas", sanoi uietsä, ,,pois
kier-teleinisetI Tunnusta rehellisesti, ettet
nii-tääu tiedä luoiuion todellisesta elämästä
ja laadusta, vaikka lörpötteletkin
kir-joista koko joukon ulkoläksyjä! Tunnusta
tietäväsi vähemmän kuin muurahainen
pesässään tahi pienin neulaneu kuusen
oksalla."

Hegesippus votäsi niin pitkän
huokauksen kuin seinähirren. Kyllähän se
koskee, kuu täytyy tunnustaa itsensä niin
oppimattomaksi — juuri kun on ollut
niin äärettömän oppinut. ,,En tiedä
ini-lään muuta kuiu sitä, mitä ou Liitken
zoologiassa", huudahti hän.

,,Yai niin, tahdotko tinkiä?-’ keskeytti
itsepäinen metsä. ..Entisti totuus!
Huuda niin kovasti, että jokainen kuulee:
Hegesippus on tuhma!"

Hiki kihosi pojan otsalta vaikka
hänellä siinä maatessansa elikin kylmä.

,,Kyllähän se on totta, rakas metsä",
sanoi häu. ..olenhan minä vähän tuhma.*’

,,Suora totuus! Hyvin tulnua!" sanoi
metsä.

„No, koska sitä tahdot, kaikin
mokomin tietää, niin .... minä olat lullina...
oikein tuhma! . . .

, Hegesippus on tuhina!" vastasi
kaiku joka haaralta metsästä. Siellä
syntyi verraton riemu. ..Kuules, mitä
poika sanoo?" sanoi haiakauvarvas
katajapensaalle. ..Kuinka voi ihminen olla
niin äärettömän tuhina, että itsekin siitä
kertoo?" sanoi muurahainen
männynkä-vylle. Kaiku istui vuoren reunalla
kertoen joka sanan,’ kunnes jokainen oksa.
joka mätäs ja joka linnunpesä kaikui
samoja pilkallisia sanoja: „Hegesippus
on tuhina .. tuhina .. tuhma .. tuhma ...
tuhina .. . tuhma!"

„Mitä sipinää se on?" kuului ääni
aidan takaa sanovan, ja siinä seisoi Knut
pyssyt olalla. ,,Hegesippus!" huusi hän.

Hegesippus heräsi. ..Sinäkö se olet.
Knut?"

„No, sepäs nyt oli hauskaa, että
viimeinkin sinut löysin, .lustiiiia oli
levo-toin kun viivyit ja lähetti minut jo
aikaisin jälestä päivällisen sinua etsimään.
Olen etsinyt sinua joka talosta, puistosta
ja puutarhasta. En koskaan luullut
sinua niin tuhmaksi, että näin pienessä
metsässä eksyisit."

,,Hiljaa. Knut, elä siitä enää virka:
koko metsähän sen jo tietää!" huokasi
Hegesippus. ,,Kakas Knut, auta minua
nyt kotia, jalkani ovat jäykät, en voi
kävellä"

„Wähätpä siitä, minulla on sääriä
molempien tarpeeksi, kulku käypi kuin
reipas tanssi. Kiipeä selkääni, mars!
eteeu-päin, pannukakku!"

,,Mutta kaupunkiin on pitkä matka.
Ethän siliä voi minua koko matkaa
kantaa."

„Pitkä matka? Tulliportille on tuskin
sataakaan askelta. Jos olisit noussut
lähimmälle pikku kivelle, olisit nähnyt
edessäsi koko kaupungin."

.,Näyttääpä todellakin siltä, kuin
olisin ollut hiukan tuhma1’, huokasi
Hegesippus noustessaan veljensä selkään .ja
nähdessään kaupungin aivan lähellä
pensaikon takana. „Mitä sinulla 011
.jahti-laukussasi, Kuut?"

,,Siellä on petolintu. Yähäu aikaa
sitten ammuin sen."

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0079.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free