Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—87 <$—
isä ja äiti on kuulemassa ja niin monta
vierasta päälle päätteeksi, ja
minkälaisen todistuksen minä saan? ja pääsenkö
luokalta? j. n. e."
Muita voi sitä riemua sitte, kun
todistus kädessä noin kello 12 aikana
koulusta riennettiin! Nyt oli kesäinpä edessii
ja viheriä metsä ja hauskat soutoretket,
— isän ja äidin herttaisuus. Oi
armautta ääretöntä! — ,,Hyvästi hyvät
opettajat, hyvästi rakkaat koulutoverit!
Kyliä teitä rakastamme ja muistamme,
vaan on kotimme kuitenkin vielä
arma-hampi " Niin luulen noiden
riemuitse-vain tyttöjen ajatelleen, joitten näin
kiirehtien astuvan alas Boulevardinkatua.
Maanantaipäivä se vasta oikein
juhlallinen oli. Silloin, näet, vietettiin
maisteri vihkiäiset. Tiedätkö, mitä maisteri
vihkiäiset ovat ? Niillä tarkoitetaan iloista
juhlaa, jota tieteen kunniaksi vietetään.
Maisteriksi vihittävät ovat suorittaneet
monta vaikeaa tutkintoa ja palkinnoksi
siitä annetaan heille laakeriseppele.
Olethan lukenut, miten muinais-Kreikassa
Olympian kilpaleikeissä seppele jaettiin
parhaimmalle kilpailijalle? Niinhän
eteviä runoilijoita ja tiedemiehiäkin laakeri
seppeleellä palkittiin.
Maisteri-vihkiäi-set meidän aikana ovat vielä muistoja
näistä ajoista.
Samalla annetaan nuorelle maisterille
kultasormus merkiksi siitä, että hän
vihitään tieteen palvelukseen; hänen
rakkautensa tieteesen, siihen, mikä on
ylevää ja jaloa, pitää olla niin puhdas kuin
kulta Tuon tilaisuuden todistajina on
lukuisa yleisö, kaikista maamme eri
suunnista, sillä jokainen maisteri kutsuu
vihkiaisiin vanhempnnsa ja seppeleensä
sitojattareksi sisarensa tai hyvän
ystävänsä.
Paitsi maisterin arvoa jaetaan
tänlai-sissa tilaisuuksissa tohtorin-arvo
maistereita vieläkin oppineimmille herroille.
Mutta kauniinta ja juhlallisinta
maisterin vihkiäisissä lienee se. kun vanhoille
maistereille s. o. niille, jotka 50 vnotta
sitte ovat tulleet maisteriksi vihityiksi,
laakeriseppele toistamiseen annetaan.
Heidän harmaita kiharoitansa koristaa
laakeri osoitteeksi siitä, että he 50 vuo-
den kuluessa uskollisesti ovat palvelleet
tiedettä ja isänmaata.
Maisterinvihkiäiset eli promotioni
vietettiin, niinkuu aina. yliopiston
juhlasalissa, joka sitä tilaisuutta varten oli
juhlallisesti koristettu. Ylevien sävelten
soidessa astuivat ensin vanhat maisterit
salin keskuuteen, jossa promotori
(seppe-löitsijä, jona tällä kertaa oli yliopiston
rehtori, professori Ahlqvist) painoi
seppeleen heidän päähänsä ja sitten vuo*
rostaan 140 nuorta maisteria, yksi aina
kerrallaan. Samalla kun seppele
viimemainittujen päähän laskettiin, paukahti
kanuuna.
Olisipa paljon muuta tästä
tilaisuudesta kerrottavaa, vaan ehkäpä itse vielä
pääset maisteriksi, tai jos ei, ehkäpä
kuitenkin seppeleensitojaksi — silloin
saat nähdä ja kuulla, mitä en nyt
kertoa ennätä.
Pari päivää maisterivihkiäisten
jälkeen oli toinen hauska tilaisuus:
voimistelijani julila.
Voimisteluyhdistykset eri seuduilta
maatamme olivat suostuneet yhtyä
Kesäkuun 3:na p:nä Kaisaniemen puistossa
ja siellä nämä reippaat voimistelijat
kilvan osoittivat ruumiinsa notkeutta ja
voimaa. Hanskaa oli nähdä heitä heti,
kun he marssivat kentälle; eri
voimisteluyhdistyksillä oli vähä erilainen puku.
Kaikilla oli ihopaitaja valkeat housut
sekä sininen vyöllisliina. Toisilla oli
liputtomat patalakit, toisilla lipalliset.,
toisilla taas neliskulmaiset. Jaloissa
oli keveät pieksut. Ei puku heille
estettä tehnyt. Milloin kiipesi joku
heistä kuin orava korkean riuitn
päähän, milloin taas käsillään riu’usta
kiirii pitäen ojenti ruumiinsa
vaakasuoraksi, milloin hyppäsi monta
kyynärää korkealle asetetun nuoran tai pukin
yli, milloin menivät järjestään
kuperkeikkaa. että oikein oli sukkelaa
katsella. Nuorempien yhdistysten joukosta
olivat Tilhin mielestä alkeisopiston
pojat parhaimmat. Olisit vaan nähnyt,
miten pieninkin heistä sukkelilla liikkeillään
ja notkeudellaan sai yleisön
innostuksesta käsiänsä taputtamaan.
Ennenkun sinulle hyvästi jätän,
tahdon vielä kertoa yhdestä juhlasta, joka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
