Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-e- no
.Siksi ajattelen, että meidän tulee
tehdä niinkuin luonto tahtoo. .Ta onhan
uni kallis lahja väsyneelle, sairaalle ja
murheelliselle: mutta siltä ei pidä
laiskotella kauniina kesä-aamuna, vaan
silloin on paras mielessään kuvata, että
vanha kalastaja seisoo ikkunan
ulkopuolella huutamassa: „nouse nuottasillel
nouse nuottasillel"
Mutta pitihän minun sanoa, miten
oli aamulla metsässä. Niin. siellä oli
viheriää ja raitista ja hyvin suloista.
Siellä oli monenlaisia puita, alkaen
pilviin ulottuvasta hongasta, joka kerran
vielä aikoo korkeaksi mastopuuksi,
tuohon nystyräiseen katajapensaasen asti,
joka lohdutti itseänsä sillä, että muka
hänkin voisi kohota puuksi, jos
karsittaisiin oksat ja latva sidottaisiin
paaluun ; vaan, niietsen, siitä minä en huoli,
sanoi hän; enemmän rakastan
vapauttani. Ajattelepas, jos olisin puu, niin
lapset eivät ulottuisi minuun, kun
tulevat poimimaan katajia ripistääksensä
tuvan lattialle pyhä-aamuna.
Se onkin ainoa, mihin sinä kelpaat,
sanoi kuusi, joka isostellen seisoi hänen
ääressään. Sinä olot omiasi
poljettavaksi. raukka, arveli kuusi.
Mitäpä siitä? sanoi katajapensas.
Onhan siinä kyllä, että voin ihmisiä
ila-lmttaa hyvällä tuoksullani metsästä. Sitä
paitsi kelpaan savutusaineeksi sääskien
karkoittamiseksi ja kelpaanpa vie lii
kaareksi poikien jousipyssyyn ja minun
marjoistani keitetään nestettä ja siitä
tehdään siirappia ja sitten . . .
Äläpäs nyt. Ole vaiti, sanoi pihlaja,
kuuluu kovin itserakkaalta, kun noin
luottelee ansioitansa. Tahtoisinpa
tietää, kuka on kauniin täällä metsässä.
Mitä sinä siitä sanot? Ja silloin pihlaja
somasti ravisteli tuuheita, valkoisia
oksiansa, sillä hän oli juuri nyt
parhaimmassa kukoistuksessaan juhannuksen
aikaan.
Sitäpä sopii kysyä, korotti äänensä
tuomi, sillä hän oli niin Valkonen, kuin
olisi hän juuri ollut lumisilla; hän
kukki, näet, hänkin juuri paraikaa.
Miet-tikääiuraepä tarkoin, kuka meistä
mahtanee olla kauniin, hiin sanoi. Ja aa-
sassa levisi tuomen lumivalkoisista
kukista suloisin tuoksu.
Koivun mielestä oli tuo hyvin
viisaasti puhuttu, sillä häu oli kauniisti
järjestänyt pitkät, viheriät hiuksensa ja
heilutti kepeästi kiharoitansa hiljaisessa
aamutuulessa. Minä olen ihan varmaan
kauniin, ajatteli hän salaa itsekseen.
Mutta leppä, joka seisoi tuossa
järven rannalla, katsoi itseänsä alinomaa
veden tyvenessä peilissä ja oli
mielestänsä niin sinivihertävä ja rakastettava,
ett’ei kukaan voisi olla häntä
kauniimpi. Siksi nyykäytti hän päätään ja
sanoi: todellakin, tuota kysymystä sopii
aprikoida!
Haapa seisoi hänen läheisyydessään ja
tärisi pelvosta, että mnka joku olisi
häntä kauniimpi. Alinomaa tärisi hän, haapn
parka, sillä vaikka hän oli pitkä ja suuri,
oli hänellä pelkurimaiiien sydän ja
hauraat oksat. Niini nyykäytti; ei hänkään
itsestään pahaa pitänyt. Halava ja
paju seisoivat ääressä, mutta olivat vaiti
ja pitivät ajatuksensa itsekseen.
Meidän pitäisi kysyä kukkasilta,
sanoi vaahtera, joka levitti vilpoisan,
tuuhean lehtikattousa mättäiden yli, jotka
olivat täynnä vuokkoja ja valokin
kukkia.
Se ei ensinkään ole tarpeellista,
tius-kasi siihen mänty. Kaunis on vasta se,
joka on sutu-i ja voimallinen.
Katso-kaapas minua! Enkö ole mahtavan
näköinen? Kun ravistan itseäni, putoaa
tuhansia neulasia maahan; niitä
niuura-rahaiset keräävät ja käyttävät aseena
kun käyvät sotaa. Olenhan toki aika
urhea poika, sitä ei kukaan kieltäue.
Ja sittc tekeytj’i häu niin ankaran
näköiseksi, että oikein peloittaisi muita.
Tammi seisoi tyvenenä ja kuunteli.
Narrimaista on noin arvostella omassa
asiassaan, arveli hän. Olenpa varma
siitä, että jokainen teistä luulee
olevansa kaikista kauniin. Kysykäämme siksi
peipposelta, joka keinuu tuolla ylhäällä
koivun latvassa. Häu ei ole
puoltavai-nen; hän tietää paraliiten sanoa, kuka
011 kauniin metsässä.
Sanottu ja tehty; he kysyivät,
peipposelta. Mutta häu mietti asiaa kauvan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
