Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—91
eikä tahtonut laulaa totuutta kaikkein
kuultavaksi.
Sitte tuli kaksi pientä lasta, poika ja
tyttö, jotka asuivat pienoisessa mökissä
metsän rinteellä. Kun ho lähtivät ulos
varhaisena, ihanana kesä-amuna,
panivat he kätensä ristiin ja sanoivat:
Hyvä Jumala, mitenkä metsäsi on kaunis!
Hyvä Jumala, miten sinun mailinasi on
ihana! Hyvä Jumala, auta meitä pieniä,
köyhiä lapsukaisia, että kasvamme
sintin viisaudessasi ja todistamme sinun
voimastasi ja ylistämme sinun armoasi
kaikkena elinaikanamme!
Kun puut metsässä kuulivat lasten
rukouksen, vaikenivat he ihmetyksestä
ja mielen liikutuksesta: heidän
huminansa hiljeni melkein äänettömään
kuiskaukseen ja selvästi saattoi kuulla peip •
posen liverryksen, kun hän tuossa
vi-serti koivun latvassa:
Kaunis, kaunis on viheriä metsäni ja
koko Jumalan luomakunta on
kauttaal-tansa kaunis. Mutta minä sanon teille,
to puut, jotka kysytte mikä on
kauniin-ta metsässä, että kaikesta mitä ihanaa
ja kaunista Jumala on antanut kasvaa
tässä soudussa, ei ole mitään niin
rakastettavan hyvää ja viattoman suloista
kuin nämä kaksi lasta, jotka kiittävät
Jumalan hyvyyttä kirkkaassa
aamuhet-kessä. Sillä kauneus ja voima ja taito
ja sttnruus on kaikki mitätöntä, ellei
ole nöyrää sydäntä, joka unohtaa itsensä,
antaen kaiken kunnian yksin Jumalalle.
Katso, puut kohottavat käsiänsä taivasta
kohti, kukkaset lainaavat värinsä
auringolta, linnut visertelevät luonnon
ylistystä. Sillä sama ijankaikkiuen henki
elää ja puhuu meissä kaikissa. Me
kasvamme kaikki Jumalan armon
kirkkaassa päivänpaisteessa; mutta lsisten
rukous Jumalalle 011 parempi kuin
lintujen laulu ja puitten vihanta ja
kukkaisten tuoksu. Jumala teitä siunatkoon,
rakkaat pienet lapset! Jumala teitä
siunatkoon, pienet kukkaset elämän
suuressa metsässä ja antakoon teidän
kasvaa viisaudessa ja annossa
ijankaikki-sesti!
Tyttö ja Joutsen.
ojiyttönen rannallen istuutui,
Joutsen lammella hiljaa ui;
Tyttönen lauloi, leikkiä löi,
Rannan ruohoja joutsen söi.
Lausuvi joutsen: „tyttönen, oi,
Ethän aaltoja uida voi.
Vahva 011 siipeni valkoinen,
Kaulani korkea, kaarfceinen.
Päivän noustua riemnilen,
Illan tultua uinailen,
Syys kun saapuvi, lennän pois:
Riemua ken -sitä kertoa vois!
Päälläni pilvet longottaa,
Alla on mustanharmaja maa:
Liitelen kauas, lämmin on sää,
Aaltoni lämpönen läikähtää.
Kukkien tuoksua tuoli’ on vaan,
Täällä kun syyslumi kattaa maan.
Siipyet sullai, tyttönen, ois’,
Kanssani saisit lentää pois."
,,Kiitos, lintuni valkoinen!
Siipeä’ 011 sievä ja puhtoinen,
Hausk’ olis’ kanssasi lentää pois.
Äitiä vaan en jättää vois’.
Milliäkin — äitini lausui sen —
Uitava aalto on lämpöinen:
Rakkaus ääretön aaltona lyö,
Riemua tuo joka Luojan työ.
Siksipä laulan, riemuilen,
Äitini helmass’ uinailen,
Syksy 011 mullai, sitten saan
Liitäen jättää myrskyjen maan.
Silloin siipi on valkoinen
Mullai; — liitelen taivaasen.
Sielläpä kukkaset peittävi maan,
Talvea ei ole milloinkaan."
Kkkk.
—3®&i<äi«st?—
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
