Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-$. 93
Alma. Tahtoisin mielelläni lukea
läksyäni. Minä en koskaan pääse loppuun,
kuu niin telmitte.
Paula. No, ikävä kyllä siunlle.
Tänään on torstai.
Maria. Tuo ei olo kauniisti sinulta,
Paula. Tiedäthän kuinka vaikea Alman
on oppia läksyjänsä.
Julia. Se on totta. — Meille
annetaan aina niin vaikeita läksyjä, vaan
älä ole milläsikaäu, Alma, minä rupean
taas kirjettä kirjoittamaan, enkä enää
melua. (Fliin kirjoittaa, hetken hiljaisuus).
Liisa. Mikä tuon kuningattaren nimi
011, josta viime käännöksessämme
puhutaan?
Paula. Hyvänen aika, etkö sitä tiedä?
Mutta kenen käännöstä tuossa nyt
jäl-jittelet?
Liisa. Se on Pikuu kirjoitus.
Maria. Myönnä toki, Liisa, että
sinulle on häpeällistä jäljitellä pienen
tytön käännöstä, hänen, joka ei ole ollut
puoltakaan siitä ajasta koulussa kuin sinä.
Julia (nostaen piiillHKn). Maijaseni, sillä
olet koviu ikävä, kun noin saarnaat.
(Hiin rupeaa jälleen kirjoittamaan .
Paula. Luulisi hänen tulleen
maailmaan iso-äitinä.
Maria. Ette katuisi, jos ottaisitte
neuvoni hyväksenne.
Ilmi. Anna heidän olla, Maria. ’
Tiedäthän minkälaisia he ovat. Mutta missä
Pikku on?
Liisa. Hän 011 juuri pannut maata.
Hänellä oli vähä päänkivistystä.
Julia (tuolilla vähä kiikuttuaan, istahtaa
uudestaan kirjoittamaan). Pikku 011 kipeä.
Hyvä, siinä 011 jotain, jolla voin täyttää
kirjeeni.
Ilmi. Vai niin, sinä kirjoitat kotiisi,
Julia. Kirjoitatko myös Pikiin
sisarelle?
Julia. Klaralle? Niin, kyllä kirjoitan.
Jläu on aina toisen puolen illastaan
vau-vanhempieni luona.
Ilmi. Me olimme niin hyviä ystäviä,
kun hän oli täällä. Sano hänelle, että
aina muistan hillitä.
Julia. Sitä en unohda. (Ryhtyy
jälleen kirjoittumaan).
Paula. Tytöt, minun täytyy kertoa
teille jotakin.
Liisa (pannen pois kyniinsä). Minä
kuuntelen mielelläni. Tämä kirjoittaminen
rupiaa minua jo väsyttämään.
Alma (nousten). Käen, ett’en koskaau
voi oppia läksyäni täällä. Minun
täytyy mennä omaan huoneeseeni sitä
lukemaan. (Hän menee).
Paula. Alma parka! Häu on liian
hyvä, kun uoin viitsii vaivata itseään.
Vaan se 011 hänen asiansa. Kuulkaa
nyt kertomustani: Kolme päivää ollen .
Julia- Suo anteeksi, Paula, että
keskeytän, mutta kuinka kirjoitetaan
ranskaksi ....
Maria. Etkö kirjoita äidillesi? Kuinka
kirjoitat ranskaksi?
Julia. Näet, äiti tahtoo, että kirjoitan
ranskaksi. Vaan kuinka kirjoitetaan:
minä luiden, että minä tulen kipeäksi.
Maria (rupeaa neuvomaan: muut tytöt
purskahtavat nnuruun).
Paula. Minä menen pyytämään jotain
lääkettä Jtiliallo. Näettehäu mikä
sai-rashuoneen-naatna hänellä on. (Kaikki
nauravat).
Julia. Naurakaa te niin paljon kun
tahdotte. Minä tiedän kyllä, että
päätäni kivisti toispäivänä ja sitä paitsi
täytyy täyttää kirje jollakin.
Pliula. Niin, sepä se on.
Maria. Vaan, Julia kulta, miksi
turhaan saatat vanhempa silevottomiksi?
Julia (painuen alas piiansa). Sinä olet
oikeassa. Vaan sille en enää voi
mitään, lause 011 jo alotettu (jatkaa
kirjoittamistaan).
Paula. No kuulkaa, minä alotan
kertomustani . . .
Alma (näyttäytyy ovella). Tulkaa pian
ottamaan vastaan pesuvaatteitanne. O11
jo soitettu.
(Ijiisn, Ilmi ja Maria nousevat ja järjestävät
tavaroitaan).
Paula. Voi, kuinka ikävää. Niin on
aina, kun minä tahdon kertoa jotain. Ja
järjestää noita pesu vaatteita! Löytyykö
mitään inhottavampaa! (Liisalle, antaen
hänelle kirjoitusvihon i Liisaseni! tässä on
vihko, johon on kirjoitettu, mitä minulla
on pesussa. Olethan niin kulttinen ja
otat vastaan miilunkin vaatteeni? Sano,
että minun täytyy lopettaa kirjettäni.
Maria. Hyi, Paula. Ethän voi olla
menemättä, kuu täti on kutsunut.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
