Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-<e> 94
Paula. Mene vaan, Liisa kulta.
Kiirehdi!
Liisa. Kyllä minä sinne vielä ehdin.
(Hiin lähtee hitain askelin)
Julia. Minulla olisi mielestäni syytä
tehdä niinkuin sinä, minä, joka
todellakin kirjoitan kirjettä. Uimille) Rakas
Ilmi ! etkö tahtoisi pitää huolta ininuu
vaatteistani, muuten en koskaan saa tätä
kirjettä valmiiksi.
Ilmi. Kyllä minä sen teon. Anna
vihkosi.
Julia (etsien laatikosta). No missii–
missähän se nyt on. Onko se taas
hukassa? Se on jo kolmas vihko, joka
minulla on tänä vuonna. Ovatkohan
varsin olemassa siksi, että alinomaa
hukkuisivat? (Anlaa hänellä paperipalasen;. Ota
tuo, ja kirjoita siihen; kyllähän löydän
tuon vihon sitte.
Ilmi. Täti ei pidä sitä hyvänä, kun
taas olet kadottanut vihkosi. Vaan
kyllähän keksin jonkun keinon
puolustaak-seni sinua (menee).
Buila (istahtaa Julian viereen). Nyt kun
olemme kahden kesken, saat kuulia,
mitä minulla on kerrottavaa.
Julia. Mutta kirjeeni? "Vaan johtuu
jotain mieleeni, kun en tiedä, mitä siihen
panisin. Sinun kertomuksesi tulee juuri
sopivaan aikaan. Minä kirjoitan sen
sitä myöden, kpn sinä kerrot. (Rupiaa
kirjoittamaan). No, olen valmis kuulemaan.
Vaula (kertoo hyvin toimissaan). Eräs
mies, joka 011 täältä kotoisin, palasi
niityltään lähellä Olkon suota. Oli
myöhäinen ilta, vähä hämärä. Kun hän ehti
liilielle Lahtialaa, tapasi hiin
mustalais-perheen, joka oli majantunut
mäenrinteelle. Astuessaan pientä polkua, joka vie
kylään, kuuli hän askeleita takanansa.
Hän ci kuitenkaan kääntynyt, ja kun hän
oli päässyt kylän ohitse, rupesi hiin
juokseman. Silloin hänen jalkansa
taittui suureen puun-oksaan, joka oli heitetty
tien poikki ja mies parka kaatui ihan
pitkälleen. — Yksi tytöistä on minulle
sen kertonut: hän on itse nähnyt miehen
tänä aamuna ja hänen kasvonsa ovat
täynnä naarmoja.
Julia (lopettaen kirjoituksensa). JJo,
onko siinä koko kertomuksesi? Ja niinä
rupesin sitä jo kirjoittamaan; luulin, että
se oli vähän erinomaisempaa. Minun
täytyy keksiä sille toisenlainen loppu,
muuten he nauraisivat minulle. — Tuopa
nyt maksoi vaivaa luvata minulle oikein
kummallista kertomusta.
IJanla. Minä en luvannut mitään.
Jos et pidä kertomustani hauskana, niin
ei se ole ininnn syyni. (Hiin ottaa
kirjansa suuttuneen näköisenä. Julia rupee
kirjoittamaan. Hetken äänettömyys).
Alma (tulee sisiiän). Julia, en tninä saa
selkoa vaatteistasi, jos et löydä vihkoasi.
Tein kyllä parastani, mutta en löydä.
Täti 011 kovin suuttunut sinuun.
Julia. No niin, auta minulle tehdään
vääryyttä. Minä kirjoitan siitä isälleni.
(Alkaa taas kirjoittaa).
Paula. Eikö minusta mitään sanottu?
(Jatk.)
Ole kiitollinen!
„En huoli illallisesta1’, sanoi Kersti.
,,Aiua 011 niin huonoa ruokaa, vaan leipää
ja maitoa jolcikiseksi illalliseksi."
„Lähdc kanssani vähä kaupunkiin",
sanoi hänelle äiti eikä ollut
huomaavinansa, miten tyttönsä oli huonolla
tuulella.
,,Kvllä, äiti", Kersti vastasi.
Nyt lähtivät yhdessä, ja äiti
suunnitteli matkaa eräälle syrjäkadulle, jossa
cnimmäksi asui köyhää kansaa.
„Mecomme sisälle tuohon
kivimuuriin", sanoi äiti.
He menivät sinne Portailla istui
muutamia ryysyihin puettuja miehiä,
jotka pitivät kovaa ääntä, niin että
Kersti oikein pelkäsi, ja piti lujasti
äidin käilestä kiini. A iti meni Kerstin
kanssa kiviportaita alns
kellarikerrokseen, joka tuntui kylmältä ja kostealta.
,,Asuuko täälläkin ihmisiä?" kuiskasi
Kersti hämmästyneenä.
Samassa avattiin ovi .ja Kersti näki
pimeän, surkean näköisen huoneen
edessänsä, Lattialle levitetyillä oljilla
makasi sairas tyttö, hän oli ehkä vähä
vanhempi kitin Kersti. Monta viikkoa
oli hän sairastanut eikä kukaan ehtinyt,
tyttöparkaa hoitaa. Oi, kuinka kurjalta
tuo vuode näytti! Ja tyttö parka, hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
