Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
100 <g—
ellä, mutta iloista mielialaa ei hän
löytänyt. Hän oli harmissaan ja tiuskasi
kaikille ihmisille. Ja vierasta poikaa
ei näkynyt, enää. Ei kukaan tietänyt,
mihin hän oli kadonnut.
Kun Kaarle Kustaa ja Sohvi tulivat
vuoren korkeimmalle kohdalle, näkivät
he ihmeekseen, että nuo molemmat
köyhät lapset, jotka olivat saaneet heidän
hopearahansa, olivat siellä ennen heitä.
Ja he eivät enää näyttäneet köyhiltä
eikä surullisilta. Heidän kasvonsa
loistivat tyytyväisyydestä ja he sanoivat:
..Koska te olette olleet hyviä meille,
niin kiitämme teitä niin kun ei kukaan
olo kiittänyt teitä ennen meitä.
Asettu-kaat polvillenne lähelle meitä!"
Kaarle Kustaa ja Sohvi laskeutuivat
polvilleen, vaikka he eivät ymmärtäneet,
mitä lapset tarkoittivat. He unohtivat,
että he olivat sekä nälkäisiä että unisia.
He ajattelivat: ,,mitä me nyt saamme
nähdä ?"
Samassa hiljeni metsä niin hiljaiseksi,
että kuuli hyttysen surinan. Mutta
hyttyset laskivat siipensä, linnut
vaikenivat; itse raju koskikaan ei enää
kohissut kallioita vastaan metsässä.
Silloin kerrassaan levisi kultainen säde
yli koko taivaan kannen ja suuri,
loistava aurinko nosti hiljaa reunansa yli
taivaan rannan ja oli kuin ilon
värähdys olisi tuntunut läpi koko luonnon.
Samassa hetkessä kaikki luonnon äänet
rupesivnt taas kuulumaan, hyttyset
surisivat, linnut lauloivat, koski kollisi ja
suuri metsä mpesi suhisemaan
lehdissään ja oksissaan.
,,Huomatkaa nyt!" sanoivat
lterjäläis-lapset.
Silloin näkivät Kaarle Kustaa ja
hänen sisarensa, miten ilma täyttyi
pienillä läpikuultavilla enkeleillä, niitä oli
luvultansa miljoonia ja legionia, ja no
liehuivat ylös ja alas kukin holhokkinsa
luo, sillä jokaisella puulla oli eukelinsä,
ja jokaisella kukkasella omansa ja
jokaisella eläimellä oli oma
suojelushen-kensä.
Silloin sanoi Sohvi veljellensä:
.(Näetkö, että kaikilla luoduilla ollennoilla on
suojelushenkensä, joka vie heidäu
rukouksensa Jumalalle. Mutta meillä mo-
leimuilla ei ole. ,.Niinkö luulette,"
kysyivät kerjäläislapset. ,,Ketä me sitte
olisimme ? Ettekö jo ymmärrä, että me
olemmo teidän snojelusenkelinne? Ja
vaikka te ette ole nähneet meitä ennen,
niin olette usein tunteneet meitä teidän
sydämissänne joka kerran, kun olette
rukoilleet Jumalaa taikka tehneet
jotakin hyvää. Juuri me olemme
levittäneet valkoiset siipeimne kätk3’enne yli.
kun te olitte pienet. 3Ie käymme joka
hetki teidän vieressänne ja Jesuksen
nimessä varjelemme teitä kaikesta
pahasta tässä mailmassa. Ja me
seuraamme teitä läpi koko elämänne, jos vaan
pelkäätte Jumalaa ja noudatatte hänen
käskyjänsä kuuliaisuudessa ja
rakkaudessa ja rauhassa ja totuudessa elämän
loppuun."
Köyhäin lasten näin puhuessa, tulivat
lie niin loistavan kirkkaiksi ja
läpikuultaviksi, että saattoi heidän läpitsensä
nähdä auringon ja puitten lehdet,
kunnes he vähitellen muuttuivat valkeiksi
pilviksi hohtavassa aamuruskossa.
Ja Kaarle Kustaa ja hänen sisarensa
lupasivat jotakin toinen toisillensa. He
tahtoivat aina elää niin, että heidän
hyvät enkelinsä saisivat heistä iloa Ja
kuu he nostivat silmänsä, kuulivat he
metsän saarnan ja lintujen virsiä
juhannuksen aikaan: ,,Pyhitetty olkoon
sinun nimes! Lähestyköön sinun
valtakuntasi Tapahtukoon sinun tahtos niin
maassa kuin taivaassa.
-—
9 cp itu ittaijn ja äcihltnlmt
hirtit.
„S(ittaIon"saifuifct letffi*
ja njöpäimiit.
Sepän Diaija ja Sciftalan 3tatu o(U
iuat erinomaifeit (jipiä ijstämiä, ja fjc (cif=
firoät aina ijljbcsfä. ftctuäifm, tun lumi
fuli ja päimä paiötoi, oltiin Seiffalau aU
tati panneita latojilta, ^ffituoli oli pön»
tänä, lucfifclffa oli roieraöfänftjuä, ja
potj-jattoinnota tenuapabaöta tuli Ijijiuä uunin»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
