Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—€> 104
,,Älii minuun koske, lapsi maan!
Jos sen teet, niin varmaan Ahtolaan
Sii kerran joudut.
Minut saat tok’ hetken omistaa
Ja mielin määrin mua liikuttaa,
Jos sitten luovut."
„Kyllä sinä nyt olet oma aarteeni, siitä
ei mihinkään päästä, enkä myöskään ai’o
laskea sinua irti,’1 lisäsi kultamansikan
varoitukseen Urho ja otti, varomattomasti
kyllä, tuon tenhotun mansikan
marjakop-paansa. „En minä sentään tuhon partaalle
joudu, eikä Ahtolan aallot minua syliinsä
houkuttele."
Ilo tästii löydöstä oli ääretön. vaikk:oi
löytäjä tietänytkään antaa marjalle
sellaista arvoa, kuin se todellakin olisi vaatinut.
Lyhykäisesti voin vielä mainita, että
Urhoa tosin hetkeksi onni seurasi, mutta
kultamansikan tenhosanat toteentnivat aikojen
kuluessa. Onni ei ollut — pitkällinen.
(Jatk.)
–SSs®:-!»-
Sunnuntai-aamu,
Vanha ukko yltsin kulkee
Pitkin tietä hiljaa vaan.
Tokko matka kirkkoon lienee?
Tvkko ukko jaksoakaan?
Kirkkoon, sinne ukko aikoo
Vaikka sairaana hän on.
Herran sanaa kuulla tahtoo
Ukko parka onneton.
Kirkon kelloin ääni kuuluu
Nyt jo kaukaa humisten.
Ukko parka yhä joutuu
Eteenpäin nyt iloiten.
Jo hän kirkon luokse joutui,
Josta virren sävel soi
Ja hän polvillensa vaipui
Sekä katseen Icirkkoon loi.
Mutt’ nyt. ukon voimat loppui
Ei hän kirkkoon ehtinyt
Ja hiin alas maahan vaipui
Hän oi’ rauhan löytänyt.
’ d—r.
–8SPI0<K<<5-
Myt
onpi kevät kaunoinen
Taas saanut Suomeemme.
Jo laulaa lintu pienoinen
Armaassa maassamme.
Jo loistaa aurink’ suloinen
Korkeella taivalla,
Ja vuokko kaino valkoinen
Puhkeepi kedolla.
Ja järven laineet liikkuvat
Vapaina selillä,
Ja purjeet kauniit kiikuvat
Jo veden pinnalla.
Nyt maamies kyntää ilolla
Siementään peltohon,
Rukoillet}, että syksyllä
Hän runsaan saa sadon.
Jo luonto onpi herännyt
Sitkeestä unestaan,
Ja laululintu löytänyt
Jälteenkin Pohjan maan.
Ihana onpi Suonmnme
Tääss’ juhlapuvussaan,
Vuoremme, laksot, järvemme
Ei löydä vertojaan.
Sä taivaan Luoja laupias,
Kun luonut olet sen,
Suli’ rakas Isä armias
Täst lausun kiitoksen.
Mä olen laj)si pienoinen
En paljon tehdä voi,
Vaan suo Sä Isä armomen
Ett’ maatan palveli’ voin.
—a.
■—-
Selitys arvoituksiin N:ssa. 2.
1. Joensuussa.
2. Naantalia.
—<SSs{gl4»—
HELSINGISSÄ. .1. Slmeliuksen perillisten kirjapainoala, 188C.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
