Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—110
K,
LiiliH läjäin osasto.
2^/L aalta.
Kirje luokkatoverilleni Helsingissä!.
atri ystäväni, säälin sinua, kun et
päässyt lupa-ajaksi taas tänne maan
sydämeen. Miten riemuisat olivatkaan
viime kesäiset leikkimine! Mitä tiedät
nyt kesästä, mita vapaudesta?
Tahtoisin kirjeessäni edes lähettää
sinulle vähän maaseudun tuoksua,
sen-vuoksi tulin piirtelemään sitä täune
metsään järven rannalle. Mätäs on
pöytänäni, toinen tuolina, enkä ole täällä
yksin : muurahaiset, sääsket ja käqiäset
tuon tuostakin käyvät paperilla. Ja
tässä on kuusten huminata, linnean
tuoksua, aallon loiskuutaa. Se maistuu maalta,
kun tässä istuu, mutta pelkään, että sekä
maku että tuoksu on jäänyt matkalle,
ennenkun tämä kirje on Hämeen
sydänmaasta ennättänyt Suomenlahden
rannalle kuuluisaan Helsinkiin.
Nyt täytyy kaussani lähtemäsi
katselemaan entisiä leikkipaikkojamme ja
tervehtimään vanhoja tuttuja. Ehkä
lähdemme kävelyllemme venetalaalta. Sen
räystäässä on vielä sama vanha
pääskysen pesä, joka on ollut siinä ainakin siitä
asti, kun minä rupesin muistamaan. Eikä
ole se nytkään tyhjillä.
,,Kvivitt.... täällä on suojaa, täällä
on pehmeätä ja hyvää, — täällä on koti."
Veneemme ,,Alli" ei enää ole yksin
talaassa. Sen rinnalle on leutänyt tai
uinut kaunis „Joutseu". Kun toiste
tulet meille, ui ,,Joutsen" kv.ula kenosta
sinua vastaan laivalle.
Ethän ole unohtanut Antti-setää. Hän
tervaa kalavenettämiue tuossa kalliolla.
Vielä harmaampi on hänen päänsä nyt,
kuiu viime kesänä, mutta sama
ystävällinen hymy. Tuolla näet. hänen
mökkinsä lahden toisella puolen. Voi sinua,
Saarijärven Paavo-parka, kylläpä olet jo
vanhentunut! Kun Niilo veljeni oli
pieni, kysyi luin kerran, hetken aikaa
katseltuaan Antti-setää
kylvämistoiines-sa:" mitä te ajattelette, kun te kylvätte?"
Niilo näki ukon katseesta, että hän
ajatteli jotain muuta kuin pellon mustaa
multaa. Niilon oisi vaan pitänyt kysyä :
„ketä te ajattelette?" nnitta hän olikin
silloin vielä aivan pieni.
Nyt kuljemme pellon pientaretta
myöten kartanoa kohti, Elkäämine tallatko
muurahaisia, joita mustana vilisee koko
tuo kapea polku. Sama uuttera työ! Isä
tahtoisi hävittää niitä: »syövät kukat
marjapensaista’’, sanoo hän. Mutta ne
opettavat meitä tekemään työtä. —
Tässä aaltoilee ruispelto. Istukaamme
hetkinen ojan paulalla, niin sidon
pää-hääsi seppeleen sinisistä ruiskukista,
niinkuin teimme ennenkin. Tunnetko tuota
suloista tuoksua? valkea apila siellä
lemuaa ruispellon takana. — Jo äiti
kuuluu huutavan meitä leit ti majaan. Kas,
täällä on kahvipannu ja juuri uunista
tullutta vehnästä. Se on makeampaa,
kilin parhaimman leipurin leivokset. Sen
on tehnyt äidin käsi.
Elä säikähdä, jos kuulet pyssyn
laukauksen. Niin, sehän onkin suuri
uutinen. — Niilo sai pyssyn keväällä. Hän
ampuu vasta pilkkaan, mutta se on
juhlallinen toimi ja Niilo tekee sitä
sellaisella hartaudella, että tekisi mieli kysyä:
..mitä Niilo ajattelee, kun nmpuu
pilkkaan?" Niin, Niilo, reipas veljeni, iloni
ja uljuuteni, mitä ajattelet? Mintäliden
tahdot silmäsi tarkaksi, kätesi vakavaksi,
mielesi urheaksi, miutähden ? .... ,,011os
huoleton, poikas valveill’ 011". Katri
ystäväni, saammehan me tytötkin olla
valveilla, vaikkemme osaakaan pilkkaan
ampua!
Ja täältä tulee oma kulta: pikku Hanna.
Häntä vannaankaan et enää tuntisi. Hän
on iloinen, raitis ja varsin tietohaluiueu.
Ainakin sataan kysymykseen saa vastata
joka päivä. Eilen kysyi hän ,,onkos
Helsingissä rantaa?" Pieni tähtisilmä, et
tunne muuta, kuiu kotirannan! — Kuu
tulet tänne täytyy sinulla olla koko joukko
satuja mielessäsi ja kielelläsi, muuten
et pääse pikku Hannan ystävyyteen, ja
se oisi kuitenkin vahinko. Mutta ei
uiitteu satujen tarvitse varsin
j-ikkiviisaita olla. Kuu äsken yritin kertoa
hänelle tarun jalopetuasta, sanoi hän: ,,eu
niinä sitä ymmärrä, mutta puhu kissasta
ja hiirestä."
Nyt voisimme mennä karjakartanolle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
