Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
juomaan maitoa kissan kanssa kilpaa
miten ennenkin teimme iltasilla, mutta
tuoltapa se metsästä vielä kaulankin karjan
kello ja pilli paimenpojan. Voi,
herahtaako vesi kielellesi? Meidän hyvä,
pieni paimen lupasi täuäiltana tuoda
minulle mansikoita — ensimmäiset tänä
vuonna — ja silloin minä puristan
hänen ruskeata kättänsä.
Nytpä tahtoisin puristaa sinunkin
valkeata kättäsi ja sanoa: täällä on kesa,
tiiällä on hyvä olla. Katrini olisi
tervetullut tänne — maalle. Ystäväsi.
Ihmeellinen kultamansikka.
(Jatk. edell. n:n.)
II. Mistä /uo ihmeellinen kultamansikka oli
alkuansa ja miten sen mi/iihcmmin kävi.
•Satu sen synnystä on humiirä ja
vaillinainen. Se sai alkunsa silloin, kun rauta
keksittiin. Seppo Ilmarinen, takoja
ijän-ikuinen, ahjonsa hiilloksella takoi suurta
kultamöhkölettä ja irroilti siitä pienen
palan. jonka muodosti alaisiraen päällä
muusakin muotoiseksi. Utti sen
muodostamiseen osaa itse l"kkokin, vallan pilvissä
pitäjä, ITän toimitti niin. että vallaton
Kullervo, joka silloin oli Ilmarisen palkeen
puukottaja, lutikasi palkeen ja hiilet tulla
tupruelivat alaisimelle ja tuliseksi
kuiimnn-tiyat kultamaljan Samassa kuului jyrinä
taivaan kannelta merkiksi, ettu nvt oli
ten-hovoima päässyt kultamaljassa
vaikuttamaan. Nyt oli tuo ihmeellinen
kultamansikka valmis ja alkoi elämänpä vaiheet.
Alussa oli se kiinnitetty Kullervon
pai-mensauvnn päähän koristeeksi.
Olipa hänellä siis kallis sauva, millä
Ilmarisen karjaa ajoi metsään, lvun
Kullervo sittemmin, Ilmarisen emäntään
sun-tuttuaan, teki monta konnan työtä talossa
ja siitä syystä sai eron palveluksestaan,
läksi veitikka vieden tuon kalliin sauvan
mukanansa. Metsässä kulkiessaan, joutui
liuu erääsen pirttiin, jossa tapasi vielä
elossa olevat vanhempansa. Täten joutui tuo
kallis kultamansikka halpaan mökkiin ja
täällä alkoi Kullervo tästä lähtien
rehellisesti tekemään työtä. Voimia häneltä oi
puuttnuut ja aikojen knluessa tuli hänestä
oikea Suomen Herkules. Vaan kerran kun
Kullervo metsässä kulkiessaan
varomattomasti heilutteli sauvaansa, irtautui siitti
kultamansikka ja hukkui rtiohostoon ja nyt
ei Kullervoa enää seurannut onni. Hurja
henki -ääsi hänessä valloilleen:
soutaessaan rikkoi hau veneen, toiste tarpoi
nuo-ton tappuroiksi j. n. e. Hänen täytyi jät-
tää kotinsa ja etsi turvaa setänsä. Untamon
luona. Vaan sielläkään hän ei
menestynyt, läksi vapaaehtoisesti pois setänsä
knr-tanosta ja samosi metsissä ja kolkoissa
korvissa. Lopullisesti lankesi hän omaan
miekkaansa ja sai siten surinansa. Siinä
paikassa ovat, kanervat kuihtuneet ja lintujen
iiänet vai’enneet.
Näitä seutuja samosi kerran vako, vanha
Väinämöinen. Hän löysi tuon ihmeellisen
kultamansikan ja nvtuä se taas tuotti
onnea ja menestystä. ’ V äinämöinen valmisti
kantelon koivusta ja koristeeksi kiinnitti
hän siihen tuon ihanan, ihmeellisen
kulta-mansikan. Tuota kanteletta soittaessaan
lumosi hän koko luonnon. Eläimet metsässä,
kalat merestä, ilman siivelliset asujamet —
kaikki kokoontuivat he ihmelaulua
kuuntelemaan Tapion nimitti Väinämöinen
metsän kuninkaaksi, antoipa hänelle
melkein rajattoman vallan maunermaitten yli.
Vieläpä muiden antimiensa lisäksi
Väinämöinen lahjoitti hänelle tuon silmiä
huikaisevan kultamansikan.
Mutta Tapio ei saanutkaau tuota muiston
Väinämöisen omasta kädestä lahjaksi, sillä
kotku, lintujen julma kuningas, lensi
äkkiä pnusta kanteleelle, tarttui nokkineen
kalliiscn aarteesen ja vks’ kaks" oli hän
kult-amansikka suussa korkealla ilmassa,
ja sinne se meni. Vasta myöhemmin, kun
liukas Lippo tuli Tapiolaan kosimisretkelle
ia hänen oli onnistunut ampua tuo kavala
lintu tulomatkallaan, silloin Tapio sai
aarteen käsiinsä jB lupasi muitta mutkitta
metsästäjäll 3 oman tyttärensä avioksi.
N vi päätti metsän kuningas tarkimmuHa
huolella aarrettansa säilyttää, pani sen
aittansa sisimpään laatikkoon ja asetti kolme
palvelijaa situ. vartioimaan ..Nyt ei tuo
käsistäni pääse", ajatteli hän.
Monta, monta kymmentä, vieläpä satoja
vuosia vieri, eikä aarteen varastamiseen
eiles yriteltykään ryhtyä. Nyt. meillä on
XIX "vuosisata liikkeellä; vaan ns t ei se
enää ole rauta-aitassa lukittujen ovien
takana. Ei, aivan äsken se varastettiin.
Tapiolle oli ilmaantunut viime aikoina
vaarallisia salaliittolaisia ja juuri näiden kaiuta
joutui kultamansikka Ahdille. Nyyrikki
sattui nimittäin kerran, kun aitan
vartioiminen oli nskottu yksin hänelle, jättämään
avaimen ovelle ja niinkuin salama lensi
Ahtolan salainen vakooja oven kimppuun,
aukaisi sen, särki eräällä koneella
laatikkojen lukot, kunnes löysi tuon usein ja
kaikissa äärissä mainitun kulta-aarteen.
.Samaa kyytiä oli hiiu rannalla, sillä pitkä
matka ei sinne ollut aitasta. Työ oli
suoritettu ja meren asukas sukelsi tuokiossa
alas meren syvyyteen — kultamansikka
mukanaan.
Vihdoin lisään, kuinka tuo kallis,
salaperäinen ja Kalevalan nikuinen aarre
joutui ihmislapselle. Väinämöinen, joka jo oli
luopunut tästä maasta, omisti yhä edelleen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
