Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—112
korkeimman vallan mailla ja merillä. Hän
toimitti niin. et.toi saalis ikuisiksi ajoiksi
jäänyt varkaitteu käsiin ja tahtoi, että
kulta-mansikka vihdoinkin tulisi ihmisten
käytettäväksi. Meren aallot sen heittivät rannalle,
ja keveänä kuin höyhen lensi se siitä
laaksoon, johon se jäi muiden mansikoiden
joukkoon heidän kultaisina odottamaan tulevaa
kohtaloansa.
Miten pikku Urho sen poimi, olemme
jo kuolleet Jonkun ajan se hänellä
pysyikin, kunnes taas eräs salaperäinen,
tuntematon voima veti tnon monivaiheisen
kulta-mansikan puoleensa.
///. Millä lailla Urlui käj/tti tuohi
..ihmeellistä kultamnnsikkaa’• ja millaista iloa
sc herralleen tuotti
Seuraavan päivän aamunkoitossa saapui
Urho kotiin pappilan lasten suureksi
iloksi, sillä nyt hän tiesi kertoa, minkä
arvoinen tuo kallis aarre oli. Se oli puhdasta
kultaa, eikii mikään todellinen mansikka.
Maljoillansa oli pieni herrasväki
kerännyt. määrätyn summan rahaa ja nyt saattoi
isän lupaus" pienestä kesäkartanosta
toten-tua. Se oli rakennettava aivan
samallai-seksi, knin itse herrastalo oli, kuitenkin
sillä eroituksella.että se oli puljoa pienempi.
Tätä varten liaakki itse rovasti oikean
rakentajan taloonsa ja jo Heinäkuun alulla
ryhdyttiin rakentamistyöhön. Paikka,
johon lapset määräsivät kesäkartanon
laitettavaksi oli lieiaän mielestään kuin ihana
paratiisi. Se o!i nimittäin pappilan
pun-tarhan toiseiln laidalla, eräässä suloisessa
puistossa ja kaunis, välkkyvä järvi oli sen
vasemmalla puolella.
Yrjö. vanhin lapsista, oli avnliaana
rakentamisessa. Aino ja Toivo taas tekivät
talousaskareita ja valmistivat huonekaluin
tulevaan kartanoonsa, sillä aikaa kun
Ir-ho, pieni seikkailijamme, kultamansikkn
matkatoverinaan vielä kävi monella
marja-retkellä Muistolan laaksossa ja
eteenkin-käsin oli hänellä erinomainen marja onni.
Lukkarin Mnijnlle ja Mikolle, jotka
poimivat marjoja muilla aloilla, ei mansikoita
kokoutunut läheskään niin paljon, knin
Urholle. Kun he kerran kyselivät
onnelliselta Urholta, joka aina yfiä vaan oli
aimo inarjamies, syytä siihen, ei Urho voinut
heille muuta vastata, kuin mitä
jokapäiväinen kokemuskin selvään osoitti,
nimittäin, että: tuo .,ihmeelliuen kultamansikka
sen aikaan saa".
Niin, tuo merkillinen kultamansikka sen
aikaansui: oliko edes epäilemistäkään Oi
kummallinen marja! Ukko taivaan
kannella, niiksi tenhosit hänelle sellaisen
voiman, ettei Mnistolan mansikka aholta marjat
koskaan lopn ja kultamansikan herran
marjakoppaan mansikoita oikein rankasti
satoa ?
Kysy sinä sitä voan kysymistäsi, sen
tarkempia tietoja niistä ostoista et millään
lailla voi saada. — Mutta jatkakaamme
kertomusta pienen herrasväen puuhista
pappilassa, kun heidän kartanonsa oli
valmistumaisillaan. (dat k.)
—<jg»iji»3g>—
Luvunlasku-arvoitus.
I. Antero s et ii oli eräässä kaupassa
voittanut eräiin rahasumman, jonka hän
päätti lahjoittaa sisarensa tyttärille. Jos
hän jokaiselle heistä antaisi 1G markkaa,
niin jäisi hänelle itselleen vielä G
markkaa. Mutta hän antaakin heille kaikki
ja panee kaupassa saatujen rahojen
lisäksi vielä 1 markan. Silloin jokainen
hänen sisarensa tyttäristä saa 17
markkaa. Montako sisarentytärtä hänellä oli
ja montako markkaa hän kaupassaan oli
voittanut?
II. Kymmenestä tulitikusta voit
helposti muodostaa kuvion, jossa on kolme
neliöä. Vaan miten yhdeksästä
tulitikusta saa kolme neliöä sisältävän kuvion?
III. Pöydän ääressä istui kaksi
nainutta miestä emäntineen, kaksi äitiä
lapsineen, yksi isä ja hänen poikansa,
yksi isä ja hänen tyttärensä, kaksi veljestä,
appi ja hänen vävynsä, anoppi ja hänen
vävynsä, setä ja hänen veljensä tytär,
iso-isä ja tyttärensä poika, iso-äiti ja
tyttärensä poika, suoveri ja hänen
kälynsä ja kuitenkin oli siellä ainoastaan 5
henheä. Miten se on selitettävä.
-3SM1—
Kirjelaatikko.
./. H. E. Tilhi visertelee Teille
sulimmat kiitoksensa. Kiitos, kiitos kaunis.
Jospa vielä muistaisitte Tilhiä Se saisi
sen siivet kasvamaan, korkeonimulle voisi
lennellä, liidellä.
Tuntemattomalle lähettäjälle paljon
kiitoksia, runoista ja suorasanaisesta
kirjoituksesta. jonka Tilhi mielihyvällä on jo tälliin
numeroon ottanut. Samanlaatuista ottaa
Tilhi eteenkinpiiiu mielellänsä vastaan
HELSINGISSA. J. Simeliulueii perillisien kirjapainossa, 1886.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
