- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
114

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—$. 114 <$—

Annilta ei jäänyt huomaamatta, että äiti
ei ollut varma asiasta, sillä vastausta
seurasi huokaus, joka tuntui varsin
huolettavalta.

„Minä olen varma siitä, että hän ei
ole hyvä," selitti Auni päättäväisesti,
pisti leukansa esiin ja nosti nokkansa
pystyyn.

„Mistä syystä sitä sanot?" sanoi äiti
nuhtelevaisestL „Ethän sinä milloinkaan
ole nähnyt Yrjö-serkkua.’1

„En ole, mutta minä tiedän, että kun
äiti sanoo toivovansa ja liuokaseo
samalla, niin äiti pelkää jotakin ikävää,"

„No niin, enhän voi kieltää, että olen
väliän huolissani; tätinne kirjoittaa
Yrjön olevan hyvin eläväluontoisen ja
vallattoman, niin että on vaikea häntä
hallita: jos niin on kaupungissa, miten
tulisi sitte olemaan täällä maa-elämän
vapaudessa. Ja isäkin viipyy
kylpymatkallaan vielä kolme viikkoa. Kunpa te,
tyttöseni, voisitte olla oikein hyödylliseksi
seuraksi Yrjö-serkulle".

„Sen lupaan, äiti," vakuutti Anni.
„01enhan minä vanhempi kuin Yrjö, —
minä kun olen jo täyttänyt 11 vuotta."

„Se on totta, sinun pitäisi olla hyvin
ymmärtäväinen, kun olet niin vanha,
mutta" — —

Anni punastui; hän ymmärsi äidin
muistavan yhtä ja toista, joka todisti,
ettei tyttönsä korkea ikä ollut aivan
vapaa ymmärtämättömyydestä.

„Aiti kulta," sanoi hän rukoilevaisesti,
„elä ajattele niitä entisiä enää.
Tästälähin en enää milloinkaan senlaista tee."

„Etkä unohda kieltojani ja
varoituk-siani?"

„En milloinkaan," vastasi Anni ja
näytti riiiji vakavalta, että Ellistä tuntui
oikein juhlalliselta.

Perjantai tuli ja sen kanssa
Yrjö-serkku. Tytöt olivat edellisinä päivinä
siihen määrään kuvitelleet häntä
vallattomaksi, että erittäinkin Elli suorastaan
pelkäsi häntä.

,.Senlaiseltako hän näyttää," huudahti
Anni hämmästyneenä ja liiemasen
hämillään, kun hän keittiön ikkunasta
katseli. kuinka Yrjö hypähti vaunuista ja
tervehti äitiä, joka seisoi portailla
vastassa. Hän oli hieno ja siisti ja nosti

kohteliaasti lakkia tervehtiäkseen jo
ennenkuin äiti sai hänen syliinsä
suljetuksi. Jos Yijö olisi suoraapäätä
vaunuista heittänyt kuperikeikkaa tai
jollakin muulla vallattomalla tavalla
saapunut pappilaan, olisi se Annin mielestä
ollut enemmän sen Yrjön näköistä, jota
hän oli ajatellut.

Erinomaisen sievästi ja vähä
pikkuvanhan tavalla asettui pieni vieras sitte
sisällä tuolille istumaan ja vastasi
kaikkiin kysymyksiin, miten äiti ja isä voi,
miten matka oli käynyt ja muuta, hyvin
ääneen, selvästi ja kohteliaasti ja alkoi
aina vastauksensa sanomalla ,,paljo
kiitoksia" ja piteli uskollisesti kiini
lakistaan ja pilkisteli välistä salaa tyttöihin,
jotka eivät ottaneet osaa keskusteluun,
vaan taukoomatta katselivat häntä.

,,Nyt, lapsikullat, täytyy teidän
ruveta tutustumaan toisiinne," sanoi
vihdoin äiti, kun matkamiestä oli runsaasti
kestitty kahvilla ja kotona leivotuilla
vehnärinkeleillä. „Yrjön pitää lähteä
vähä katselemaan ympäriinsä."

„Paljo kiitoksia," sanoi hän entistä
reippaammasti, nousi nopeasti ja näytti
iloiselta ajatellessaan pääsyä ulos.

Tytöistä tuntui vielä hiemasen
juhlalliselta, mutta tuskin olivat lapset tulleet
pihaa ulommaksi, kun Yrjö
hämmästyneenä osoitti sormellaan ha’an
veräjälle, jossa vasikka uteliaana pisti päänsä
sulkupuitten välitse.

„Mikä tuo on?" hän kysyi.

,, Vasikkaako tarkoitat?" sanoi Anni.

„Onko se vihainen?" kysyi Yrjö ja
vetäysi taaksepäin.

,.Miten tyhmä sinä olet!" huudahti
Anni ja molemmat tytöt alkoivat
nauraa.

„Eikö teillä Helsingissä ole vasikoita?"
kysyi Elli.

,,Ei, ainoastaan vasikanpaistia,"
vastasi Yrjö iloisesti ja yhtyi tyttöjen
nauruun huolimatta Annin epä-edullisosta
arvostelusta.

Tämä oli hyvä alku lähempään
tuttavuuteen ja pian kävi puhelu aivan
sujuvasti. Erittäinkin Anni koetti
parastaan tutustuttaakseen serkkuansa
pappilan oloihin ja elämään. Kaikki oli
hyvästi hoidettua, vasikat, hevoset, porsaat

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0118.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free