Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—115
ja lampaat, ja Annilla näkyi olevankin
suuri ajatus siitä, mikä oli „meidäu."
Yrjöstä oli kyllä hauskaa nähdä miten
„ineidän lehmät" lypsettiin, miten
,,meidän heinät" oh kuupanoilla, miten
,,meidän ruis" lainehti vainioilla j. n. e.,
mutta se ei ollut pituudessa hauskaa,
että hän oli niin tuiki tietämätön
maa-elämän oloista ja Annilla oli syylä
sanoa: .,miten tyhmä sinä olet!" Mutta
Yrjö ci ollut tyhmä ja hän tiesi koko
joukon asioita, joista Aunilla ei ollut
vihiäkään.
„1~Jlisi hauska nähdä kirkkomaata,"
sanoi Yrjö ja kääntyi jotenkin
väliä-pitämättömänä Annin selityksen suhteen
että „meidän porsaat ovat sievempiä
kuiu mitkään muut porsaat."
,,No, mennään vaan," tuumasivat
tytöt ja he lähtivät läheiselle kirkkomaalle.
Oli vahvasti satanut parina päivänä,
nyt sade oli tauonnut ja kesä-ilta oh
vieno, hiljainen, tuoksuva. Hienoja
pilvenhattaroita vielä häälyi taivaalla ja
lännessä hohti taivas kuin kulta ja
purppura. Tuo oli ky viii kaunista ja sen
näki ehkä Yrjö paremmin kuin tytöt,
jotka olivat tottuneet luonnon helmassa
oleskelemaan, mutta olisi kuulunut niin
teeskennellyltä siitä puhua, siksi hän
katseli alas märjälle maantielle ja sanoi:
„Se on tyhmää, ettei teillä ole
trot-toaareja täällä."
„No, kyllä saadaan, kim isä tulee
kotiin," vastasi Anni reippaasti, vaikka
hänellä ei ollut aavistusta siitä mikä
trottoaari oli.
,,Onko hänellä ne kapsäkissä, vai
miten ?" kysyi Yrjö ja koetti näyttää
totiselta, vaan näytti kuitenkin niin
veitik-kamaiselta, että Anni lenti puuaiseksi
korvia myöten. Kerskaaminen oli
hä-nesdä tyhmä tapa ja se oh taas
houkutellut. häntä valheellisuuteen, ja
karvasteli nyt sitä tunnustaa.
Hetkeksi pääsi hän toki tuosta
tunnustuksesta, koska Elli rehellisesti kysäsi:
,,Mikä on trottoaari?"
..Sepä sukkelaa!" huudahti Yrjö.
„Kuu-letko, Anni, Elli ei tiedä mikä
trottoaari on."
„Mikä se on, Anni?" kuiskasi Elli ja
nykäsi sisartaan hameesta.
,,Niin, kerro sinä siitä, joka olet niiu
viisas," ehdotteli Yrjö ivallisesti ja
asettui hänen eteensä seisomaan oikein
nähdäkseen hänen häuimenuystään.
Nyt piti totuuden tulla esiin.
„Minä — minä en olo milloinkaan
sanonut, että sitä tietäisin,’- vastasi Anni;
hänen alahuulensa vapisi jä kyyneleet
olivat vähältä puhjeta silmiin.
,,Vai niiu, sillä laillako asia olikin !"
huudahti Yrjö ja napsautti sormillaan.
„Sinii vaan tiesit isälläsi olevan niitä
kapsäkissään. Niinkö?"
Nyt Anni hyrähti itkuun, , Hyi, kuinka
sinä olet paha!" nyyhkytti hän.
..Sauoitko tyhmä?" kysyi Yrjö, mutta
Anni vastasi vaan työntämällä häntä
kyynäspäällääu. Hän oli varsinaisesti
suuttunut itseensä, vaan koetti saada
lohdutusta surtttmsa siitä ajatuksesta,
että toiset häntä muka pahoin
kohtelivat.
Mutta Yrjö ei kuitenkaan ollut paha
ja miten siinä vähän aikaa oteltiin, niin
sovittiin kina pois.
Paljo ei ollut kirkkomaalla
katselemista. Muutamia maahan vajonneita,
sammaltuneita hautakiviä menneiltä
vuosisadoilta, lahonneita puuristiä
ruostei-sine peltineen paljo myöhemmiltä ajoilta,
vaan jotka jo olivat unohduksiin
joutuneet. Siellä täällä oli kumpuja, joita
rakastavat kädet näkyivät hoitavan.
Yanhat ihmiset olisivat kaiketi täällä
saaneet paljo totisia ajatuksia ja olisivat
lehtien kohinassa kuulleet vanhojen
muistojen kuisketta, mutta lapsista tämä ei
niin juhlallista ollut. Tytöille oli kaikki
vanhastaan tuttua ja Yrjön mielestä oli
hupaista ottaa selkoa vanhan-aikuisesta
kielestä sammaleisilta kiviltä, ja hänen
piti nauraa, kun erään korkeasukuisen
herran hautakivellä näki kaksi enkeliä,
jotka olivat sattuneet saamaan hyvin
kapeat sääret ja suuret päät ja
näkyivät kauheasti voimiaan ponnistelevan
kantaakseen taivaason erästä suurta
oatc-liskilpeä.
„Nepä on hullunkurisia vei li koi Ui !"
huudahti Yrjö.
„Ne ovat enkeliä/’ selitti Anni, joka
piti Yrjön puhetta loukkaavana
„Ne ovat olevinaan enkeliä, niin kai
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
