Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Äiti. Nyt näet, ystäväni, kuinka
levoton tyttö parka ou, kun ei olo saanut
kirjettä niin pitkään aikaan.
Isä (liikutettuna.) Julia tekee väärin
minulle, jos hän luulee minun
unohtaneen itsensä. Hän ei tiedä, kuinka
paljo tekemistä minulla on. Tämä kirje
surettaa minua suuresti. (Näyttäen
kirjaansa.) Minun täytyy vielä tehdä
työtä tässä puoliyöhön saakka; vaau sitten
kirjoitan hänelle (yskii.)
Äiti. Puoliyöhön saakka!
tuommoisella yskällä! Tahdotko saada itsesi
kipeäksi? Sitä paitsi se on turhaa, koska
minä lähden huomenna.
Klara panee pois työnsä ja nousee.)
Suokaa anteeksi, vaan minun täytyy mennä
kertomaan tätä vanhemmilleni ja
pyytämään lupaa saada lähteä teidän
kanssanne aamulla.
Isä (ottaa toisen kirjeen kotelosta.) Odota,
Klara, tässä on pieni kirje sinullekin.
Klara. Oi, antakaa pian. Hiin
kirjoittaa varmaan jotain pienestä sisar
raukastani. Kuulkaamme, mitä hän kertoo.
,,Hyvä, Klara!
En tahdo kirjoittaa vanhemmilleni
lisäämättä paria sanaa sinulle. Ilmi
lähettää paljon terveisiä. Hän on yhtä
heikko ja uneksiva kuin ennenkin; mutta
hän on hyväntahtoinen, kelpo tyttö, joka
sinua jtimaloitsee. Pikku saattoi meidät
kovasti nauramaan tänä aamuna.
Tiedäthän, mikä herkkusuu hän on. Hän
on pyytänyt shokolatia aamiaisekseen,
vatsansa takia muka. Kun hän tuli
pöytään, oli hänen shokolatinsa pantu
äärettömän suureen kuppiin, joka
tietysti ei ollut täynnä. Hän rupesi
huutamaan, että joku oli juonut hänen
sho-koladistaan ja joutui senlaiseen
vimmaan, öttä me olimme pakahtua naurusta.
Luulenpa, että hän olisi tahtonut heittää
pois senkin, mikä kupissa oli, mutta
siihen hänellä oli liiaksi hyvä ruokahalu.
Minä, kun olin kahvini juonut,
tarjouduin auttamaan häntä kupin
tyhjentämisessä, mutta siihen hän ei suostunut.
Hyvästi, kultaseni! Suudelman
lähettää sintdle ystäväsi Julia."
Mitä tämä merkitsee?
Äiti. Ei näytä siltä kuin Pikku olisi
kovin sairas.
Isä. Eipä enemmän kuin Juliakaan.
Olisiko hän tahtonut laskea leikkiä
kanssamme? kaikki tämä surettaa minua
enemmän kuin voin sanoa. Vaan mi mut
täytyy saada laskuni loppuun.
Puhukaamme sitten vielä tästä. (Rupeaa
jälleen laskemaan. Klara ryhtyy käsityöhönsä.
Hetken hiljaisuus. Esirippu lankee.)
Maria (tuleesisään.) No, Julia,
nukutko nyt yiel&! (Pudistaen häntä.) Tule toki
pihalle, raitista ilmaa hengittämään.
Julia (heriiii itkien) Oi surkeutta, oi
surkeutta!
Maria. Mikä sinun 011? Oletko
nähnyt unta?
Julia (panee käsivartensa hänen kaninansa).
Oi, rakas Maiju! Minä olin kovin tyhmä,
kun kirjoitin tuon kirjeen. Vanhempani
murehtivat minua kovin. Oi, kuin
kirjoitin tuon kirjeen. Se oli hirveän
pahasti tehty.
Maria. Mutta voithan saada sen vielä
pois. Kirjeitä ei vielä ole viety postiin.
Julia. Miten? Saada sen pois?
Ovathan vanhempani jo saaneet sen ja ovat
minun tähteni hirveästi levottomat.
Maria. Ei, Julia ktdtaseni, eihän
kirjeitä lähetetä ennen kun huomen aamulla.
Julia. Olenko siis kaikki uneksinut?
Lähden heti katsomaan, onko kirjeeni
vielä lähettämättä ja kirjoitan heti
toisen. (Simon lähtiessään kääntyen yleisöä
kohden.) Kirjettä kirjoittaessaan pitää aina
ajatella, mittkä vaikutuksen se tekee,
lain se saapuu perille.
(L o p p u.)
—-SSftSo»- -
Kesämuistelmia.
(Jatk. N:oon 14.)
2 p. Heinäkuuta noin kello 5 j. p. p.
laski laiva Kuopion rautaan. Mainio
on näkö-ala, joka kohtaa meitä
kaupunkia lähestyessämme. Tuolla kaukana
kohoaa taivasta kohti Puijon mäki. Se
011 erinomaisen vakavan, totisen
näköinen, samaten on ympäristökin jylhää,
juhUtllista. Ainoastaan TVäinölän niemi
näkyy leikillisesti soreaua ja iloisena
monessa mutkassa heittäytyvän
kiiiKilte-levain aaltojen keskelle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
