Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
S 134
etäällä kukkulalla näet koivujen välissä
valkean muistopatsaan. Se kertoo sinulle,
miksi tämä seutu on ikimuistettava.
Tulemme lähemmäksi; luemme sen
toisella puolella:
Täss’ Suomen joukot tappeli
Edestä Suomenmaan,
ja toisella: Saudels, Duncker, Malm,
Fahlander, Zidtin y. m.
Nyt jo muistat, että tälle paikalle on
toinenkin muistopatsas nostettu:
Runebergin kaunis runo Sandels. Sehän
kertoo esi-isäimme mainehikkaasta taistelusta
Wirran sillan luona Lokakuun 27 p. 1808.
Hurmehet silloin vuoti niillä paikoilla,
missä nyt näemme vilja vain peltojen
aaltoilevan. Silloin
„01i taistclon pauhua, paukkinaa
Tuon Wirran äyräällä;
Savupilvehen peittyi järvi ja maa,
Tulta säihkysi pilvestä.
Jyry ilmoiss’ oli ktiiti ukkosen,
Maa vapisi hurmeinen."
Kiitollisuudella ja mielenliikutuksella
muistelemme esi-isäimme urhoollista,
pelkäämätöntä taisteloa. Sitä on meidän
epäilemättä kiittäminen siitä, että
maamies tuolla nyt saa kyntää omaa
peltoansa, että sinä saat käydä koulua, jossa
puhutaan oman maan kieltä, sanalla
sanoen, että maamme on vapaa, onnellinen.
Jos se eteenkin päin tulee olemaan
samalla tavalla, se riippuu sinusta, sinun
tovereistas — s. o. Suomessa nyt
kasvavasta nuorisosta. Se riippuu siitä,
jos kukin Suomen poika ja tytär
täyttää velvollisuutensa, jos he tahtovat
tehdä työtä isänmaansa hyväksi — ja, jos
tarvitaan, kuoTlalcin sen edestä.
Tuuli hiljaa humisee koivujen latvoissa.
Molemmin puolin välkkyy
kirkaspintai-set .järvet, joita Koljonvirta yhdistää.
Hiljaisuus vallitsee. On ikäänkuin
luontokin yhtyisi hartaasen rukoukseen, että
nykyinen sukupolvi olisi uskollinen
esi-isäinsä suurille muistoille. — — — —
Tie Iisalmelta Kajaaniin kulkee läpi
erämaan: koko tuolla 9 peninkulman
pitkällä välillä on ainoastaan muutamia
taloja. Melkeinpä tuntuu sitte oikein
hämmästyttävältä, kun kesken tuota
erämaata ilmestyy kaupunki. Ei se ole
suuren suuri — jos ei pienen pienikään,
Taitaapa Kajaanissa olla koko kaksi
katua!
Vaan jos luulet Kajaanin olevan
viehätystä vailla, niin erehdyt suuresti. Sen
lähellä on mahtava Ämmäkoski, jonka
valkoista kuohua ja jättiläisvoimaa voit
tuntikausia ihmetellä ja uudestaan
palajat sitä taas kotselemaan ja yhä
ihmettelet. Koivukoski, Ämmää ylempänä, on
kuin lapsi, hilpeä ja viaton, soreine
lehti-kasvuisine rantoineen, mutta Ämmässä
se jättiläiseksi on kasvanut. Vesi
syöksyy alas 18 jalan korkuista jyrkkää
kalliota, näkyy alas joutuessaan
muuttuvan pelkäksi valkeaksi, pehmeäksi
vaahdoksi, ja ilmaau ruiskuaa monen sylen
korkealle vesihöyryä, johon auringon
säteet taittuvat ja muodostavat komean
vesikaaren.
Keskellä tuota kosken kiivaimpaa
pyörrettä on pienellä saarella
Kajaanin-linna. Oikein huimaa päätä, kuri on
siellä sisällä ja katselee tuota kosken
kuohua, joka pyörii sen ympärillä.
Vuosituhansia ovat luonnon voimat siellä
taistelleet taukoamatonta taisteluansa,
milloinkaan levähtämättä. Nuo kalliot, jotka
pusertavat veden kulkemaan tuota kapeata
väylää, eivät milloinkaan siirry, eikä
kulu mitättömiksi nuo inahtavat- paadet,
joita vyörivat jättiläis-aallot alinomaa
höyläävät.
Kajaanissa meille kerrotaan, että pieni
höyrylaiva, Eljas, joka päivä tekee
retken Sotkamoon ja samana päivänä
takaisin Kajaaniin. Haluamme nähdä
Vuokatin ja Naapur ivaavan, joita olemme
erinomaisen kauniiksi kuulleet kiitettävän.
Hyvän aamiaisen Kajaanin kestikievarissa
syötyämme olimmekin kohta taas matkalla.
Jo monen peninkulman päähän näkyy
korkea, juhlallinen Vuokatti muidon
vaarojen takaa. Mitä lähemmäksi sitä tuli,
sitä juhlallisemmalta se näytti. Olen
kerran matkustanut
Vienvaldstädter-jär-vellä Schweitz’issä. En tiedä muuhun
seutuun Sotkamonselän ympäristöä
verrata, Siitä muistutti varsinkin edusta:
nuo jylhät taivaasen asti ylenevät vaarat,
joidenka juurella kirkontorni ja ihmisten
asunnot aivan matalilta tuntuivat.
Laivalla neuvottelimme
matkatoverieui-me kanssa, jotka olivat Sotkamolaisia.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
