- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-24. 1886 /
147

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

—$ 147 <S—

bcii fulueöfa lääfäri toimitti leiffaufjen,
tuutiiimat fjäncötä fomiti pitfiltä.

„9)iitä näet lapfeni?" h)fcli tofjtovi.

2lnni nosti filmäluomenfa ja roastafi
iljastuffen Ijuubolla:

„91äen Puijon faömot. Ci, minä näen
ne niinfuin ennen!"

(Sipä Jfuljon fasmot olleet juuri fauniit,
favfeat, aljamoittuncct faömot, mutta 2lu;
uin mielestä ne olimat fauniit fuin enfe=
Iin faömot, iillä niistä loisti fobämeHinen
[)i)mäntäljtoi)uu§ ja raffaus. (3atf.)

Kesämuistelmia.

(Jatk. N;ooii 18.)

^^aaskin lähdemme soutamaan. Noin
tunnin matka on nyt suvantoa
soudettavana.

Välillä poiketaan torppaan joen
varrella. Sieltä ovat soutajamme ja
perä-miehemme kotoisin. Kumpasellakin on
oma mökki, noin puolen virstan päässä
toisistaan. Reinikan mökkiin menemme
sisälle, sillä se on lähempänä. Siellä
ei ole elävää olentoa muuta kuin kissa.

,,Eikö teillä olekaan emäntää?"
kyselimme.

„ Onhan, vaan hän on Loukon mökissä
leipomassa, sillä sieltä kuoli emäntä
kesällä."

Hetken aikaa pois oltuansa palasi
Loukko Reinikan mökkiin. Loukko oli,
näet, soutomiehemme. Hän oli käynyt
lapsiansa katsomassa kotona. Sitte
istau-tuivat molemmat yhteiselle aterialle.
Reinikka antoi voin, Laukko oli tuonut
maidon, kumpasellakin oli oma leipänsä.
Samate yhteisesti pantiin eväätkin ja
Reinikan emäntä vuorotellen hoiti
kuni-pasenkin taloutta ja vielä piti äidillistä
huolta Loukon lapsista. Niin sitä
naapurit hyvässä sovussa olivat.

.,Ahmasen ja Ulasen kosket eivät
kovin kovia ole", kertoo soutajamme. ,,Ei
niissä ruuniin laskumiestä tarvita.
Olemmehan Reinikan kanssa kolme kortaa
tänäkin suvena tervaa vieueet Ouluun,
ja itselaskijana sitä oltiin", vakuuttaa
hän niidestään.

No, mennäänhäu sitä sitte. Taitaapa
se Reinikka olla hyväkin laskumies. Hy-

västi kävi. Kovin ankaria nämä
kor-vät eivät olleet, mutta äkeitä kyllä
kos-kikseen.

Nyt leviää joki: kohta muuttuu isoksi
järveksi. Ollaan Utajärvellä. Täällä
tuntuu tuuli rajusti puhaltavan.
Vimmatusti se ajelee aaltoja, tahtoen temmata
kaikki mukanansa. Kosken kihosta
olemme päässeet, vaan miten nyt päästään
tuon ulapan yK? Aluksemme 011 kuin
lastu noilla hurjilla aalloilla.
Soutajamme ponnistaa voimiansa, soutaa, soutaa,
niin että hiki tippuu. Ponnistaahan se
perämieskin. pitääkseen venettä oikeassa
suunnassa. Ei siinä ollut leikin tekoa,
olipa oikein tinka työ. Jos päästäisiin
tuon niemen suojaan, siellä ei tuuli niiu
rajusti tuntuisi, ja voisi sitte sauvoamalla
päästä pitkin rantaa. Voimia tässä
sou-tomielieltä jos perämieheltäkin kysyttiin,
vaan kyllä hän tehtävänsä hyvin
suoritti. Päästiinkin onnellisesti
lähemmäksi rantaa, ja sauvoamalla nyt
koetettiin päästä eteenpäin.

Ei se kulku nopeaa ollut, mutta
olimme iloiset, kun aukealta selältä olimme
päässeet lähelle rantaa, ja olihan
kuitenkin toivo, että lopullisesti pääsisimme
ihmis-nsunnoille.

Nälkäkin oli jo ennättänyt tulla,
otettiin eväät esille ja jyrsittiin jo
viimeisetkin juustonkannikat, sillä oli ollut
kovin hyvä ruuan halu pitkin matkaa.

Mcrelän taloon pääsimme vihdoin
palmu sään pitoon. Sinne oli muitakin
veneitä, noin kolmatta kymmenettä, tullut
jo onnen meitä, ja toisia yhä tuli.
Muiden koskenlaskijoin muassa saimme
kokea niitä vastuksia, jotka ,,Oulun
soutajia" matkalla kohtaavat. Ilman
tyyntymistä saimme odottaa sen päivän siellä.

„Kestääköhän tuota raju-ilmaa vielä
kauvan?" kyselin eräältä ukolta
rannalla.

„Tyyntyyhän se Jumalan ilma, vaan
pahan ihmisen sydän, se ei helposti ota
lauhtuakseen", oli ukon vastaus.

Ytimekkäitä lausetapoja ja omituisia
sanan käänteitä sai kuulla vähä väliä.

„Herraslastinko se Reinikka Vaalasta
kävi?" kysyi leikillisesti muuan vastaan
tulija soutajaltamme.

Meitä kutsutaan vierashuoneesen. Läm-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:57 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1886/0151.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free