Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-o 148
mittelömme siellä hetken ja kuivaamme
vaatteitamme, jotka sateesta ja aaltojen
räiskystä ovat kastuneet. Sitten
menemme pirttiin katselemaan, mitä
terva-miehet tuumivat. Pitkin penkkiä istuu
miehiä, aika rotevia pohjalaisia. He
puhelevat vnodentulosta, maan jaosta y.
ra. Toiset ovat sortuneet nukkumaan ja
ovat pitkällään pitkin lattiaa. Yhdellä
on kontti pään-alustimena, toisella
takkinsa, monella ei mitään. Yhtä sitkeästi
sitä siltä nukutaan. Penttu tuossa
vetäisee yhtä miestä takinliepeistä, vaan
hän ei siitä tiedä mitään. Niin, kyllä
Oulua soutaminen voimia kysyj’. Olisit
tuolla Utajärvellä vastatuulessa venettä
soutanut taikka koskea vastarintaa
sauvonut, niin kyllä et taitaisi pystyssä pysyä.
Käymme hetkeksi portaille istumaan.
Siellä puhelee nuori, verevä mies
kumppaninsa kanssa. Aloitamme hänen
kanssaan keskustelua. Kerromme hänelle
Kuopion juhlasta. Hän kuuntelee
mielihalulla. Hän tuntee Snellmanin, ou
lukenut hänen kirjoituksiansakin. Hän
puhuu Elias Lönnrotista ja
Runeberg’is-täkin.
„01ctteko talon isäntä?" kyselen häneltä.
„En, kasakka (=muonamies) vain".
Suuri tiedonhalu vallitsee
kansassamme, kun keskellä ankaraa ruumiillista
työtäkin voidaan seurata ajan rientoja ja
lcirjallisuutta.
Tuolla pihamaalla leikkii pieni poika
koiranpentttuisa kanssa. Hän on
hilpeä ja iloinen. Lähestymtno häntä,
ujona hän taukoo leikkimästä ja öllistellen
katselee vieraita.
„Herttileijaa, kuu on vieraan huivissa
musta nuppineula!" huudahtaa hän
yhtäkkiä ihastuneena.
„Saat sen omaksesi", sanoin, kun
huomasin, miten tuo pikku kapine näkyi
olevan hänelle kallis. Ilosta hypäten
riensi poika äitinsä luo näyttämään
mokomaa aarrettaan.
Matkatoverini, rouva A., nähdessään
pojan ilon tuon pienen kapineen johdosta,
tahtoi valmistaa hänelle vieläkin
suuremman ilon ja haki siksi kapsäkistään
erinomaisen hienon kiiltokuvan ja lähti
antamaan sitä pojalle. Oikein olimme
mielissämme, kun kuvailimme, miten hän
tuosta ihastuisi. Kiiltokuvassa oli
liu-uujipesä ja pieniä lintuja ja hyvin
hienoja pieniä kukkasia.
Poika katseli kuvaa, piti sitä
ylös-alasin eikä hoksannut sitä miksikään.
Alireunassa oli onnentoivotuslauso
painettuna Äiti asetti kuvan oikein päin
ja tahtoi poikaa kirjoitusta lukemaan.
Vaan tuohon hänellä ei ollut haltia.
„Luo sinä, Antti," sanoi hän, antoi
kuvan siskolleen ja lähti pois yhä
musta-nuppista neulaa ihmeissään katsellen.
Oikeiupa nolostuimme, kun hän oli noiu
väliäpitämätön lahjasta, jonka luulimme
hänelle niin suiu-ta iloa tuottavan.
Seuraavana päivänä oli ilma
tyyntynyt, ja säntilleen kello kaksi aamulla
istuimme nyt venheissä ja vanha,
kokenut laskumies perässä.
Nyt oli Pjjliälcoslei laskettava.
Unhoit-tamacoin on tämä retki.
Juhlallinen ja valtava 011 Pyhäkoski,
juhlallinen niinkuin pyhäaamu, jolloin
sitä laskimme.
Mahtavina aaltoina vyörii täällä vesi
yhtä kiirettä kaksi peninkulmaa
eteenpäin. Uusia näkö-aloja, uusia
luon-nontauluja ilmestyy yhä, kun silmäilee
rantoja, jotka vilahdukselta näkyvät
pakenevan katsojan silmäin edestä veneen
kiireesti kulkiessa. Tuossa on sievää
lehtoa, siellä täällä kaunislehväinen kuusi
pistäytyy yli muitten. Yalkeapintaisten
k ivujeu välistä pilkoittaa vihanta tnaa;
siellä 011 sammalpeitteinen louhi, jossa
paimenpoika istuu puhaltaen pillillään.
Vähä väliä on joku talokin, rehevänä
kasvaa sen ympärillä ruis- ja ohrapellot.
Paikoin ovat rannat ihan
jyrkkärinteisiä, onpa melkein kuin kulkisi
tunnelissa: korkeita, ihan kuin sileäksi
hakattuja kalliöseiniä molemmin puolin. O11
tämä jylhää, ihanaa. Näiden kallioitten
välitse vyörii tuo mahtava, sininen virta
vaahtopäisine aaltoineen. Ylähällä on
kirkas, sinertävä taivas. Noilla vyörivillä
aalloilla on veneemme kuin lastu
lainehilla. Kosken kuohun säestäessä
kuulemme lintujen laulun. Varsinkin
pääskysiä joukoissa lentelee, livertetee. Niiliä
on pesänsä noilla äkkijyrkillä
liiekka-ranuikoilla. Pesiä on siinä vieretysten
monia kymmeniä, pyöreä reikä toiuen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
