Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-O 158
Kun et yksiksesi saisi pihamaatakaan
niitetyksi, tokkopa puoltakaan."
„Niinkö minä?" kysyi Matti ja heitti
niittämästä.
„Sinä", vakuutti Anna.
„ Ettäkö en saisi pihamaata yksikseni
niitetyksi?" kysyi yhä Matti.
„Et puoltakaan", vakuutti Anna.
„No, nyt on kummat", arveli Matti
ja alkoi hioa kalkutella viikatettaan.
„Niittäisin pihamaan, nämä pientareet
ja Kaukaniityn ihan kuin ei mitääu."
„ Elähän toki, veikkonen rupata",
virkkoi Anna. „Jo jäisi niittämättä".
»Eipä jäisikään", väitti Matti asettuen
seisomaan viikatteensa varaan. „Minä
laatisin niin pitkän viikatteen, ettei
tarvitsisi kuin kerran keikahuttaa, niin oisi
Kaukaniitty niitetty."
„On sillä tuumat Matilla", nauroi äiti.
,,Matti puhuu, mutta ei tahdo palkkaa
puheistaan", virkkoi Kiusakin.
„Eihän-ne Matin tuumat paljoa maksa",
arveli Amia. „Ethän sinä kykene
niittämään aikamiehen viikatteellakaan, saati
sitten moisella, jolla vain kerran
tarvitsisi vetäistä Kaukaniityllä".
„Aikamiehen viikatteellako ei
kyettäisi?" k3’syi Matti mahtavasti.
,,Sepä-häu nähtäisiin. Eihän siinä ole muuta
kuin heiluttelee menemään."
„Kun osaisit kunnoupäällisesti
heilutella tuota omaa pientä viikatettasi",
lausui Amia.
,.Osaanpa hyvinkin", virkkoi Matti
ja alkoi niittiiä kyykistellä. ,,Helleroe
kun se vetelee!"
„Johan tuo nyt vetelee", virkkoi Anna.
Mutta äiti ja Kaisa ne nauroivat.
„Mutta siellä Kaukaniityllä se vasta
vetelisi", tuumi Matti lakaten
niittämästä ... . „Äiti, eikö sinne pitäisi viedä
jo eväitä ? Niinhän se isä sanoi, että
lapset saavat tuoda keskellä viikkoa lisää
eväitä."
„Niinhän se isä sanoi. Ja johan niitä
eväitä saisi viedä. Huomen aamulla
saatte mennä Kaukaniityllo. Vaan aamusta
varain tulee teidän jo lähteä, sillä illaksi
lypsyn-ajaksi pitää Kaisan olla takaisin.
Mutta miten jaksatte kulottaa sinne eväät?
Karttuu sitä siksi kannettavaa."
„Jo vain jaksetaan", vakuutti Matti
äidilleen. ,,Kyllä minun selässäni kontti
kulkee."
„Kunhau et kääntyisi sinä itse
muitten kannettavaksi", virkkoi äiti.
,,Siitä ci pidiettakaan", arveli mahtava
Matti. ,,Ja kun käsketään räätälin
mökin Paavo mukaan, niin jo lähtee eväät
liikkeelle."
,,Ja Liisa käsketään myös", lisäsi
Anna.
„Kun vasikoita käymme haasta, niin
käydään silloin räätälin mökillä
sanomassa Paavolle ja Liisalle?"
Tuntui se ilolle Matista, jos
Annasta-kiu Kaukaniitylle pääsö.
,,Niin on lysti nyt kuin jouluna",
sanoi Matti .... „Mutta viikatteeni minä
otan mukaani."
,,Ota se iso viikate, jolla ei tarvitse
kuin kerran vetäistä", virkkoi Anna.
„Eipä saa sitä rakennetuksi tähän
hätään", arveli Matti.
,,Mitäpä sinä sinne viikatteestasi
ku-lettelet ? Karttuu sitä kantamista
todemmastakin. Saattaisit vaan sillä loukata
itsesi tahi toisia", selitti äiti.
,,Kun käärii terän riepuuu, niin eihän
sillä miten voi loukata ketään .... ja
olallaan kantaa." Niin Matti vain tuumi.
(Jatk.)
——
Kova-onnisesta miehestä.
(Kansan satu )
Äi kaksi taloa yksillä pelloilla.
Toisen talon isäntä oli rikas, toisen köyhä.
Köyhällä ei ollut onnea missään asiassa,
häutä seurasi aina Kova Onni. Sitte hän
meni metsään ja väänti petäjääseu reikää.
Kova Onni tuli ja kysyi: mitä sinä sillä
reijällä teet? Mies vastasi: menen
tuonne reikään, ethän sinne ainakaan
völ-jyssä tule. Mutta Kova Onni sanoi: minä
tahdon olla eillinnä sielläkin. Mies sai
reikänsä valmiiksi ja Kova Onni pujahti
sinne. Mies löi kovan naulan päälle.
Kova Onni jäi sinne petäjääseu. Köyhä
mies rupesi sitten rikastumaan. Mutta
rikkaalle tuli kateus siitä. Kysyi :
mihin sinä sen Kovan Omien sait völjystäs?
Tuonne naulasiu petäjääseu, sanoi mies.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
