Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170 <$-
Se soutaa, ci se /lelkää.
Vaan hänkin alussaan
Sun laillaS oli hento,
Ja nyt sen huima lento
Ei mahdu maailmaan.
Vaan älä lentäissäs
Pois vaihda sydäntäs.
Oo kerskausta vailla
Ja nöyrä koivun lailla,
Mi kaunis paikallaan
Nöyrästi aina muistaa,
Ett’ tuhansista puista
Hän metsiiss’ yks’ on vaan.
Isääsi tottele
Ja kunnioita! Se
Se käy niin sujuvasti,
luen teet sen iloisasti.
Ja äitis rukoitus
StUr olkoon pyhä aivan;
Palkitsee äidin vaivan
Vaan lapsen rakkaus.
Maan päällä oppi on
Suur’valta verraton;
Siis kuule opettajaan,
Hän valon luo sun majaas.
Noudappa neuvot vaan
Sa harmajalta päältä;
’Puu suojaa myrsky-sääliä
Myös taimet juurellaan.
Ja luota Jumalaan
Hänt’ usko ainiaan.
Kun elon tyrskyt pauhaa,
Sä etsi Iliiltä rauhaa.
Sit’ ilman tyhjää työs
On, riemua raukee aivan
Ja usko, toivo taivaan,
Hyveet ja oppi myös.
Ja isänmaatas sa
Hartaasti rakasta,
Vaikk’ usein poljetulta
Nnytiiäpi Suomi kulta.
Sen kasva etelien,
Sen elä aattehiBe,
Ja henkes anna sille,
Jos Herra sallii sen.
Siis nllos riemukas,
Sä leikin kuningas,
Ja helotta kuin kukka,
Kain vehmas uumien nukka.
Kevääsi ihana
Kesiilles kukat luokoon,
Syksylles heelmät tuokoon!
Sen suokoon Jumala!
—-SS»©»*?*–
Kesäiseltä ajalta.
(Jatkoa viime numeroon )
Tuntui isästä kauniilta lasten laulu.
Tuntui hänestä nyt hauskalta elämä.
Usein hän oli huoannut raskaassa työssä
päivän paahteessa, usein mielessään
vaikeroinut kovia vaivoja. Olipa ajatellut
Ameriikaankin menoa. Siellä kun voisi
helpolla muka rikastua. Vaan nyt oli
hän tyytyväinen oloonsa, iloinen
osastaan. Hänen mieleensä juohtui runon
sanat: „parcmpi on omalla maalla
veto-nenkin virsun alta, kuin on maalla
vie-rahalla kultamaljasta metonen."
Ja noin hän vielä ajatteli sydämessään:
„Anna Luoja, suo Jumala
Anna onni ollaksemme,
Hyvin ain’ eleäksemme,
Silloisessa Suomessamme!"
Vaan työlle tuli taas työntyä. Isäntä
herätti väen ja läksi toimeen. Mutta
lapset puuhasivat marjaan lähtöä.
„Minä otan vasun", lausui Matti.
„Minä poimin sen täyteen, ihan
kuk-kurapääksi."
„Kunhan saisit tuohisenkaan täyteen",
virkkoi Anna.
„Yasun minä otan", väitti vain Matti.
Lähdettiin siitä sitten. Ja kukin
viskasi marja-astiaansa edelleen juosten sen
jäiessä ja huutaen:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
