Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
]
71 «S-
„Kippasia kapposia marja-astiaani
täyteen!"
Matin vasu se aina pyörähti
pohjalleen, vaan muitten jäi kylelleen talli
suulleen.
„Te ette saa kuin pohjanheiton tahi
puolilleen, vaan minä saan täyteen",
kehui Matti iloissaan.
Ja j’hä he viskasivat astioitaan ja
juoksivat jälessä ja huusivat:
„Ivipposia kapposia, marja-astiaan
täyteen !"
Niin iloisesti leikkien tulivat he
metsään niityn päässä ja hajausivat sakeaan
marikkoon. Toimella ja innolla alkoi
kukin keräillä astiaansa saadakseen
ensimmäiseksi täyteen.
Hartaudella Mattikin poimi vasuunsa.
Ei häu joutanut erottelemaan rikkoja
marjoista ollenkaan, vaan kiireellä mätti
menemään ne vasuun lehtineen päivineen.
Ja aina vähän väliä silmäsi hän
vasuun, että miten paljo niitä oh sinne jo
keräytynyt ja silloinpa n onkasi pa sieltä
jonkun marjan suuhunsakin.
Mutta kun hän sai pohjanpeitolle
vasunsa, istautui hän mättäälle
leväyttääk-sensä selkäänsä, joka poimiessa oli
uupunut. Mielihyvällä silmäsi hän vasmtn
ja noukasi sieltä aina marjan suuhunsa.
Hyvältä se maistui.
„Knn panisi kaksi marjaa kerralla
suuhunsa, niin miltään tuo maistuisi."
Hän pani kaksi marjaa. Kaksi marjaa
maistui makeammalta kuin yksi Hän
noukki kaksittain.
„Mutta koko kourallinen . . ."
Hän otti koko kourallisen. Se
maistui vasta. Hän otti toisen kourallisen
ja vielä kolmannen.
„ Vielä yksi kourallinen . .
Hän otti vielä yhden kourallisen.
Maistui niin hyvältä.
„Minä syön kaikki nämä ja alan
sitten poimia uusia."
Matti söi kaikki. Ja syötyään alkoi
hän poimia uudelleen. Vaan aina
vähän väliä teki mieli maistaa. Ja hiin
otti kourallisen. Sitä tekostaan hän teki.
„Hoi", kaikui huuto.
„Hoi", vastattiin siilien ylhäältä.
„Hoi, hoi", kuului toisaalta
„Hoi", huusi Mattikin.
Ja sitten oltiin taas hiljaa.
Vaan vähän ajan perästä huudettiin:
nMatti hoi!"
„Hoi", vastasi Matti.
Piau keräytyivät kaikki Matin luo ja
kullakin oh tuohinen täpötäynnä marjoja,
ihan kukkurapäänä.
„Voi, Matilla ei ole kuin munan marja",
huudahti Aima silmättyään vasuun.
Kaikki tulivat utelijaina katsomaan ja
nauroivat.
Matti oh hyvin hämillään.
Nyt ei joudettu enään poimimaan, sillä
piti kohta jo kotia päin alkaa lähteä.
Kunhan niityllä vielä käytiin, niin
sitten jo piti lähteä. Astia tyhjänä sai
siis Matti palata marikasta.
Mutta niittyä kulkiessa, sanoi Matille
Anna:
„ Juoksehau nyt toiseen päähän niittyä
Matti, niinhän sinä ldikasit."
„No juoksen jos juoksemaan rupean",
kehui Matti.
„Rupeapas", lcehoitti Anna.
„ Juostaan kilpaa", tahtoi Matti Paavoa.
„Tuonneko toiseen päähän?" kysyi
Paavo.
„Niin."
„En minä jaksa."
„Juostaan vain."
Eihän sitä jaksa tuonne asti juosta",
esteli Paavo.
„No, juokse sinä niin paljon kuin
jaksat, antaa Matin juosta päähän asti",
vifkkoi Amia.
Pojat läksivät, vilistämään. Edelle
kiiti Paavo jo pian. Vaan koetti Matti
kikittää jälessä. Koetti hän pinnistää,
vaan yhä jäi hän ja lankesi vihdoin,
lensi pitkää pituuttaan.
„Helleree"! huusi Anna ja nauroi ja
Kaisa ja Liisakin nauroi.
„Noin se minä sinua viskon", huusi
Anna.
„Tule Matti tänne, niin minä nostan",
huusi Liisa
Matti nousi nyt pystyyn, vaan ei hän
enään lähtenyt juoksemaan, ei jaksanut.
Mutta kaukana kiiti Paavo ja kintut
vain vilkku. Vasta kotvasen juostuaan
pysähtyi hän katsomaan.
Niin se päättyi sekin Matin uhka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
