Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—®> 173
Ja päättyi nyt täksi kertaa lasten olo
Kaukaniityllä. Isälle kun käytiin
hyvästit heittämässä ja Anna ja Liisa kun
olivat vielä puron varrelta kukkia
keränneet, lähdettiin paluumatkalle.
Kantamisia ei nyt ollut muutakuin
marjavasn, johon oli kaadettu Kaisan ja
Annan tuohisesta marjat, joista se tuli
melkein täyteen. Paavo ja Liisa kulett.i
kumpikin omat tuohisensa. Annalla ei
ollut, muuta kuin kukkakimppu.
Mutta Matti otti käteensä sauvan
kuten näki Kaisankin tekevän.
Niin lähettiin palailemaan tuttuja
jälkiä. Lämmin oli astua sydänpäivällä
kun aurinko paahtoi täydellä terällä.
Kun tultiin Välivaaralle, istahdettiin siinä
hetkiseksi lepäämään. Siinäpä tuo
olikin hauska levätä, kun näki harjulta niin
paljon mailmaa ympäriinsä.
Edessäpäin näkyi kirkko, pistäysi
puoleksi esille metsän piilosta. Kirkon
takaa kohosi korkeat harjanteet „aivan
tai-vaasen asti", kuten Matti sanoi.
Nä-kyipä Tolvasen muorinkin mökki ja
pil-koitti Pitkälahti.
„Tnolla missä on tuo korkea metsä on
Kaukaniitty", osotti Kaisa. „Tuolt.a
pil-koit.taa vähän ladon kattoa .... Ihan
minun sormeni suuntaan."
„Sinne se jäi Kaukaniitty."
„Siellä he nyt niittävät."
,,Onko se tuolla Suomen pää", kysyi
Matti viitaten eräälle kukkulalle
kaukana siintävissä.
,,Ei", huusivat Anna ja Paavo.
,,Paljon paljon enemmän on vielä
Suomen maata, kuin tähän näkyy", selitti
Anna.
„Mutta jos menisi tuonne korkealle
vuorelle kirkon takana katsomaan, eikö
näkyisi sittenkään Suomen pää?"
„Ei veikkonen", lausui Anna. „Sieltä
saattaisi näkyä toisia kirkkoja ja taloja
ja niittyjä, järviä ja ne kaikki olisivat
vielä Suomenmaata. Ja vielä on
Suomenmaata monta, monta vertaa enemmän
kuin mitä näkyy tähän ja tuolle
vuorelle yhteen."
,,No, lähtäänhän taas liikkeelle",
virkkoi Kaisa. ,,Pitää joutua äitiä
auttamaan."
Lähdettiin taaskin ja astuessa polkua
kertoi Anna ja Paavo Matille
Suomenmaasta, mitä olivat koulussa lukeneet
ja kuulleet opettajan kertovan.
Ja niin se taival kului liupaisosti.
Pian tulivat he Pitkänlahden rannalle.
Siellä he asettuivat levähtämään venettä
odotellessaan. Anna, Paavo ja Liisa
istahtivat mättäälle suuren koivun juurelle
ja Kaisa seisahti heidän viereen. Mutta
Matti kävi rannimmaiseksi kisoinaan,
alkoi huutaa venettä. Huusi niin, että
metsä kaikui.
Vaan ei kuulunut, ei näkynyt mökin
muoria. Hän ei varmaan kuullut
huutoa, vanha kun oli ja vanhuuttaan
vähä-kuuloinen»
Matti otti Annan huivin, jolla alkoi
huiskuttaa ja yhtä aikaa huusivat he
Paavon kanssa:
,,Muori hoi 1"
,.Muori hoi", kaikui metsä takana ja
vähän ajan perästä kuului taas toiselta
rannalta: „Muori hoi."
Lystiksoen Paavo ja Matti
huudahtelivat, kun kaiku niin raikkaasti
vastasi.
Minkä jaksoivat vain huutivat he:
„Muori hoi!"
Ja metsä takana kaikui: ,,muori hoi"
ja vähän ajan kulutttna kuului taas
toiselta rannalta: „muori hoi."
Se kuului niin mukavalta pojista ja
mielissään tytötkin kuuntelivat.
Mutta vihdoinpa huomasi muori ja
tuli noutamaan lapset yli.
,,Jopa palasitte lapsikullat. Ette
Jumalan kiitos eksyneetkään", puheli mnori.
„Viekää nyt terveisiä äidillenne ja
kiitoksia. Jumalapa häntä siunatkoon
hyvyydestään."
„Kiit.oksia muori!"
,.Kiitoksia muori!"
,,Kiitoksia!"
Niin kiittelivät lapset ylipäästyä.
„Ei kiittelemistä. Terveisiä vain
äidille" vastasi muori.
„Hyvästi ’muori!"
»Hyvästi lapsikullat! Jumalan haltuun
hyvät lapset", toivotti muori
sydämellisesti.
Iloiten astelivat lapset polkua, joka
kävi yhä tuttavammaksi. Mukavalta tun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
