Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-<$■ 179
kin jo valmistaneet tädillekin lahjan,
mutta siitä ei vaan mitään puhuttu.
Kovin pelkäsivät Tauno ja Aino, että Elsa
ei voisi olla tädille kertomatta, mutta
osasihan hänkin kyllä hillitä pikku
kieltänsä.
„Yaan nyt on jo kauvan aikaa juteltu",
arveli täti, ,.clikäpä olisi taas kirjat
otettavat esille."
Aino ojensi käsiänsä laiskau
näköisenä, ja lukeminen ei tuntunut
miellyttävältä nyt, kun oli vaan joulu ja
joululahjat mielessä. Taunokaan ei
näkynyt olevan oikein lukutuulella.
Veistäminen on paljo hauskempaa, arveli hän,
ja tuo haluttomuus lukemiseen tarttui
kohta pieneen, ahkeraan Elsaankin.
,,Mitä, mitä? Onko Laiska-Matti
tullut meidän lasten luo vieraaksi?" kyseli
täti. „Ei, lapset, se ei sovi."
.,Kuka muistaa, minkä yhteisen lahjan
isä ja äiti ovat lapsiltansa toivoneet?"
kyseli hän sitte. kun kirjat vähitellen
otettiin esille.
Ei nyt kukaan muistanut. .,Otapa,
Tauno, äidin viime kirje esille", sanoi
täti.
„Nyt muistan jo", huudahtivat lapset
yht’aikaa.
„No, mikä se oli?" kysyi täti.
„Että koulun loputtua saisimme
hyvän todistuksen", vastasivat he.
,,Niin", sanoi täti, „todistuksen, joka
osoittaisi, että olette koettaneet hyvin
velvollisunksianue täyttää; ja
vanhempanne toivovat, että olisitte iloiset kotiin
tullessanne, iloiset niinkuin yksin se voi,
jolla on hyvä, rauhallinen omatunto."
Ja nyt sitä ahkerasti luettiin ja
valmistettiin läksyt hyvin, ei ainoastaan sinä
iltana, vaan eteenkinpäin joka päivä. Ja
minä luulen, että ne lapset eivät ole
opettajiltansa muistutuksia saaneet.
Illempänä, kun läksyt olivat luetut,
tuumailtiin sitä Ulla tädin kanssa vielä,
miten tulisi kulumaan tämä
ennenjon-luinen aika, ja silloin tuli lapsille uusi
ja hauska tuuma. Täti kertoi, miten
löytyy paljo köyhiä kotia, missä ei ole
joulukuusta, joissa lapset eivät saa
lahjoja, tuskinpa on joulukynttilöitäkään.
Elsan, Taunon ja Ainon oli näitä
köyhiä lapsia kovin sääli, ja oikein kyynel-
silmin ajattelivat he, kainka noilta
lapsilta puuttui paljon iloa, jota heillä oli
yltäkyllin, ja he rupesivat miettimään,
miten he voisivat muutamille köyhille
lapsille lähellä kotiansa saada joulukuusen,
joululahjoja ja joulukynttilöitä.
Taunon veistämistaito tuli nytkin
hyväksi. Hän päätti veistää
jouhikuusen-jalan, ja isä antaisi kyllä Kallen,
isäntä-rengin, tuoda kuusen metsästä näitä
köyhiä lapsiakin varten. Muutamia
leikkikalujakin veistäisi hän mökin lapsille. Aino
rupesi vielä samana iltana kutomaan
sukkia vanhemmalle pojalle, joka jo kävi
kansakoulua, ja Elsa kutoi lapaset
nuoremmalle pojalle, ja pikku Katrille,
mökin nuorimmalle lapselle, koettaisivat he
uudistamalla vanhaa, jo hyljättyä
nukkiansa, saada vielä hyvän leikkikalun.
Vieläpä täti, joka oli erinomaisen
kekseliäs tuommoisissa asioissa, ehdotteli,
että paikkaamalla ja liisteröimällä
laitettaisiin hyväksi muutamia
kertomuskir-joja, joita lapset olivat lukeneet niin
paljon, että jo osasivat ne ulkoa, ja
nämä sitten annettaisiin mökin lapsille, jos
vanhemmat siihen suostuisivat. Tuota
tehdessä vietettiin moni hauska hetki, ja
Tauno, Elsa ja Aino kuvasivat
mielessään, miten hauska mökin lasten olisi
lukea näitä kertomuksia, jotka heille
olivat niin paljon iloa antaneet. —
Säästä-millänsä kahvirahoilla päättivät he ostaa
naulan kynttilöitä köyhän majan
valaistukseksi.
„Kuinka iloista joulu-iltana on",
puheli kerran täti, kun näin yhdessä
työskenneltiin, „kuu silloin tiedämme, että
muutkin saavat iloita samalla tavalla kuin
itsekin iloitsemme ja että heilläkin on
joulukuusi ja joulukynttilöitä, jotka
valaisevat heidän majansa ja tekevät
heidäu-kin joulunsa kirkkaaksi ja onnelliseksi.
Ja kuinkapa itsekkäisesti voisimmekaan
nauttia sitä hyvää, jota Jumala on meille
antanut, koska joulua vietämme
Je.tuk-sen muistoksi, Häuen, joka rakasti
kaikkia yhtä paljon ja jonka rakkaus on
suonut, että saamme herttaista joulun-iloa
kokea. Niin, lapseni, älkäämme
milloinkaan itsekkäästi nauttiko sitä hyvää,
jota Jumala meille antaa, vaan muista-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
