Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kuvallinen sanomalehti lapsille ja nuorisolle.
Lauantaina 18 p. Joulukuuta.
. Sanomalehti ilmr>autuu ensimmäisena ja kolmantena lauantaina kuukaudessa ja maksaa
koko vuodelta Sm. 3. Tilauksia vastaan-ottavat kaikki kirjakaupat ja postikonttorit.
Joulu-unelma.
11 ni’n,IU ou ikävä, kaikki on niin
ikävää", sanoi Armi Auranen loikucn
laiskana nojatuolissa.
.,Ikäväkö, vaikka juuri joulu on
tulossa?" kysyi hänen äitinsä vähä
huolissaan.
..Mitäpä siitä", arveli Armi, saanhan
kyllä silloin nukkeja ja kuva-kirjoja ja
leikkikaluja ja kertomuksia, mutta siihen
on vielä neljä päivää, ja kuu sitte
jouluilta on ollut, niin on kaikki taas
samanlaista kuin ennen."
Rouva Auranen oli kovin huolissaan,
kuu huomasi, miten tyytymätön tyttönsä
oli; äiti kuitenkin oli aina koettanut
tyydyttää kaikkia hänen toivomuksiaan ja
tehdä hänen elämänsä iloiseksi ja
onnelliseksi.
Äiti kertoi lumelle, miten hän juuri oli
nähnyt monta iloista lasta eräässä köy-
hässä kodissa, johon hän oli vienyt
lahjoja ja ruokavaroja jouluksi.
Vaan siihen Armi ei sanonut mitään,
ottipa ajan kuluksi kirjan käteensä ja
rupesi lukemaan Topelius’eu satua
joulupukista, mutta kun hän ei eniiä jaksanut
lukea, katseli hän, miten lumikiteet
ulkona ilmassa lentelivät ristin ja rastin.
Tuota katsellessaan tuli häuen uni,
silmiinsä vaipuivat vähitellen umpeen–-
— unessa siirtyi Itiin kauvas kodistaan,
oli mielestään yksin autiolla kankaalla —
yksin, aivan yksin.
Hui! tuuli vinkui hirveästi, lumi
tuis-kui ja tuli kohta pimeä. Kovasti häntä
paleli: hän oli väsynyt, nälkäinen, eikä
tiennyt tietä kotiinsa.
Hän itki, ja kyyneleet muuttuivat
kylmiksi lumikiteiksi. Hänen jalkansa
olivat kylmät kuin jääpalaset, ja kohta
tuntui hänestä kuin koko hänen olentonsa
olisi jääkappaleeksi muuttunut. Hän
pelkäsi; oikein tämä yksinäisyys ja kolkko
luonto hirvitti.
N° 24.
1826.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
