Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—186
Knuknun kimalsi himmeä valo, ja häu
kuuli suloisia laulun säveliä. Valo
läheni, ja häu saattoi eroittaa, että laulu oli
lapsen vieno ääni. Hiin huomasi
suloisen, hymyilevän olennon itseänsä
lähentyviin. Sillä oli ihmeen kirkkaat siimat,
ja koristukseua oli hänellä kuusen oksia
ja hopeatähtiii.
„Oletko eksynyt?" kyseli lapsi Armilta.
„01eu tullut sinua etsimään, viedäkseni
sinua taas oikeaan."
„Tuuuetko sinä minua?" kysyi Armi,
jota riemun tunne viirähytteli, kuu
yksinäisyydessään näki noin ystävällisen
olennon.
„Minä tunnen kaikki lapset, sillä tämä
on minun riemupäiväiii, ja kerran
vuodessa kokoan heidät kaikista mailmau
ääristä iloitakseui heidän kaussausa."
,.Oletko sinä enkeli?" kyseli Arini.
„01en joulun haltija", sanoi lapsi.
„Tämä aika on riemuisin aika
elämässäni, sillä tähäu aikaan lennämme aina,
toverini ja minä, ympäri avarata
mailoina telideu hyviiä niille, jotka tahtovat
Ottaa meitä vastaan. Tahdotko seurata
meitä retkellämme?"
,,Sinun kanssasi tahdon nieuuä vaikka
mihin hyvänsä. Alfi vaan jätä minua!"
huudahti Armi.
,,Ensin täytyy minun viitoittaa sinua.
Sinua paleltaa, talidon sinua lämmittää,
sinun on nälkä, tahdon antaa sinulle
ruokaa. Sinä olet murheellinen, tahdon
sinua ilahuttaa."
Häu heilutti kuusen oksaa ilmassa, ju
kohta tapahtui erinomaisia ihmeitä: Lumi,
joka oli satanut Armin päälle, muuttui
lämpöiseksi, valkoiseksi turkiksi; ikäänkuin
ilmassa purjehtien tuli hänelle vati, jossa
oli lämmintä, hyvää velliä, ja vähitellen
muuttui autio kangas ilunemailrnaksi,
jossa hän sai nälulä mitä kummallisimpia
asioita, niin että hänen surunsa heti
pai-kulta unhottuivat.
Armi kuuli kulkusten kiliuäu, ja se
tuntui niin iloiselta, että oikein teki mieli
ruveta tanssimaan. Ylt’ympäri oli
viheriöitä köynnöksiä ja jokikinen puu oli
joulukuusi, joka oli täynnä leikkikaluja
ja kirkkaita kynttilöitä, jotka eivät
milloinkaan loppuun palaneet.
Täällä oli koko joukko pieniti halti-
joita, jotka hirveällä kiireellä valmistivat
lämpimiä vaatteita köyhille lapsille.
Lattialla oli niitä jo koko vakallinen
valmiina. Toiset haltijat pistivät rahaa
kukkaroihin ja lähettivät tuulen niitä
viemään ja ne putosivat alas köyhien
majoihin, ja lapset veivät niitä
vanhemmillensa ja olivat niistä iloissaau aivan
kuin syksyllä, kun ensimmäisen kerran
satua luuta ja he koettavat sitä palloiksi
koota. Mutta vanhemmat sanoivat: «nyt
saamme jouluksi lämmintä jn ruokaa ja
joulukynttilöitä."
Toiset totisemmat haltijat tarkastivat
pieniä kirjoja, joissa oli muistiinpanoja
viime vuodelta ja jotka osoittivat,
miu-kälaisia lahjoja kukin oli ansainnut.
Mitkä saivat rauhan lahjan, toiset surua ja
omantunnonvaivoja, toiset riemua jn
iloisia toiveita. Lapset saivat enemmän
kuuliaisuutta ja rakkautta vanhempiansa
kohtaan, ja vanhemmat saivat enemmän
kärsivällisyyttä ja taitoa, moni myöskin
paljon iloa lapsistaan. Nuo hyvät haltijat
eivät ketään unhottaneet.
„Mikä ihmeellinen inailma tämä on?"
kysyi Armi.
„Tämä on joulun vultakuntu, ja täällä
me teemme työtä pitkin vuotta
valinis-tuakscmme tuohon suureen juhlapäivään.
Näetkö, tuolla lähtevät muutamat haltijat
jo matkaan, sillä muutamilla on hyvin
pitkä matka, emmekä milloinkaan salli,
että lasten toivo tulee petetyksi."
Pikku haltijan näin puhuessa osoitti
hän porttia kohti, josta juuri neljä
rekeä lähti menemään, ja kussakin istui
iloinen, hauska joulu-ukko, joka
kääriytyi turkkiinsa ja pani päällensä lämpimät
lapasensa, pitkälle matkalle kun oli
lähteminen.
„.Ja minä kuu olen luullut, että
löytyisi vaan yksi joulu-ukko", sanoi Armi,
„ja luulinpa, ettei sekään olisi muuta
kuin kaunista satua."
„Usko sinä vaan kaupiita satuja, sillä
mikä on kaunista ja hyvää, se on myös
totta", sanoi haltija.
Nyt haltija vei Armin ovelle, josta hän
sai nälulä kokonaisen nukkiinailmau.
Siellä oli nukenkiuippeja ja monenlaisia
nukkia, ja nuket kävelivät jn liikkuivat kuin
ihmiset ainakin. Siellä oli vahapäisia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
