Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—e> 187
mamsellin, jotka istuivat vierashuoneissa
ja tilkuista tehtyjä nukkeja, jotka
hommasivat keittiössä. Siellä oli
kauppapuotejakin, joista nuket saivat kaikkia, mitä
nukentaloudessa suiukiu tarvitaan:
kahvia, sokeria, vehnästä, lihna y. m.
Mutta Armi huomasi, että nuket
käyttivät itsensä paremmin kuin mones tikin
ihmiset. Komea pariisilaisnukki tuli ajaen
vaunuissa, ja kun hiin näki, miten vanha
posijiiuukki kulki kiululla suurta
vaate-koria kantaen, pyysi hiin häntä
vaunuihin ja kyyditsi sekä hänen että nuo
raskaat korit hänen kotiinsa. Toinen
hienosti vaatetettu nukki riisui yltänsä
lämpimän silkkihuivinsa ja kääri sen
puu-nuken ympärille, jolla oli vaan
paperi-paita yltänsä.
Anni punehtui, sillä hän muisti, miten
hän muutamia päiviä sitten ei mahtunut
antaa vanhaa hamettansa eräälle köyhälle
tytölle, vaikka äiti oli sanonut, että hiin
saisi lahjoittaa sen hänelle.
„Tätä minä en milloinkaan unohda",
sanoi Arini.
Nyt vei haltija hänet näkemään, miten
nuket kävivät koulua.
Häu ihmetteli, kun näki. miten
opettaja oli lempeän näköinen. Hänen ei
tarviuuut ensinkään torua oppilaitaan,
sillä he istuivat niiu hiljaa ja olivat
ihmeen tarkkaavaisia ja kilttiä. Siksipä
näyttivät, he myöskin niin hilpeiltä ja
iloisilta.
„Ja me kuu aina meluamme koulussa
niin hirveästi, emmekä yhtään viitsi
lukea", ajatteli hän itsekseen, „kuinmako
sitte. jos saamme toria ja koulun käynti
tulee ikäväksi."
Vielä näki hiin, miten hyviä ystäviä
kaikki niiniä nukkekaapissa olevat
koululaiset olivat keskenään. Jaettiin juuri
lukukausitodistuksia, ja hiin ihmetteli, että
ne, jotka olivat saaneet huonompia
mainesanoja aineissaan, eivät kadehtineet
niitti. jotka saivat parempia. Hän muisti
taas. miten hän lukukauden loppuessa oli
lähtenyt pois koulusta hyvästi jättämättä
niille, jotka olivat saaneet paremman
todistuksen kuin hän, ja häu kätki kasvonsa
ja itki.
„Vaan tulepas nyt kanssani
katsomaan, miten haltija-toverini jakelevat lah-
joja", sanoi nyt Armin seuraaja. ,,Se
vasta on liauskaa."
Silmänräpäyksessä siirtyivät lie tuosta
kirkkaasta mailmasta, missä olivat
olleet, ja Armi oikein pelkäsi, sillä uyt he
olivat kaupungin osassa, joka näytti
kovin pimeältä ja kolkolta. Näitten
kapeit-ten, likaisten katujen varrella oli
ruokapuoteja, joiden kynnyksellä nälkäiset
vaimot seisoivat haluavasti katsellen leipää
ja lihaa, jota lautasilla näkivät, vaan
heidän kukkaronsa olivat tyhjät — siksi ei
sopinut mitään ostaa. Muutamassa
kapakassa oli päihtyneitä miehiä, jotka
siellä kuluttivat ainoan rahansa, ja heidän
kodissaan hiipivät viluiset ja nälkäiset
lapsi-parat peitteen alle, että unen helmassa
unohtaisivat kurjuutensa.
Ei siellä ollut joulukuusta, ei
leikkikaluja, ei kuulunut soiton ja laulun
iloisia ääniä, ei ollut merkkiäkään joulusta.
„Eikö heillä täällä olekaan joulua?"
kysyi Armi väristen.
„Me tuomme heille joulun", vastasi
haltija. Ja sitte viittasi hän kädellänsä
muutamiin lempeäkasvoisiin miehiin ja
naisiin, jotka hiljaa astuivat näihin
kurjuuden koteihin ja toimittivat siellä
ihmeitä, joita Armi ihastuksella katseli.
Muutamat panivat ralmseteleitä noiden
köyhien vnimojen kukkaroihin, ja he
saivat mennä ostamaan ruokaa jouluu
varaksi. Toiset veivät miehiä kapakasta
heidän kotiinsa ja toimittivat heille
jalompia huveja; lapset saivat lämpimiä
vaatteita, kirjoja ja leikkikaluja.
Sairnit-ten huoneissa kukoisti kohta kauniita
kukkasia; surulliset saivat kuulla
lohdutuksen sanoja, ja kovat sydämet heltyivät,
kuu kuulivat puhuttavan Hänestä, joka
antaa anteeksi kaikki synnit.
„Tämä on ihanaa!" huudahti Anni.
„Miuä tahtoisin olla noiden ihmisten
kaltainen, tahtoisin valmistaa iloista joulua
muille ja saattaa iloa ja onnea
surullisille ja kärsiville,"
„Sitä voit, jos vaan tahdot", sanoi
haltija, ja katosi.
„Mitä tyttöni uneksii, kuu niin
suloisesti hymyilee? kyseli äiti ja suuteli
Armia poskelle.
Hän heräsi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
