Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kirjallisuutta, jonka alun hyvällä syyllä voimme laskea
vasta 1800-luvun puolivälistä, varsinkin noin vuoden 1860 vaiheilta.
Krohnin teoksessa on tämän myöhemmän ajan kirjallisuus erityisistä
syistä verrattain suppeasti suoritettu eikä muutenkaan ulotu
1880-luvun puoliväliä kauemmaksi. Tietysti täytyy meidänkin
yhtenäisyyden vuoksi ohimennen ottaa huomioon myös jo ennen
1860-lukua esiintyneitä kirjailijoita ja kirjoja, samalla kuin n.s.
varsinaisen kansalliskirjallisuuden esitys on oleva kuvauksemme
pääasiallisimpana sisällyksenä.
Kuten sanottu muodostaa 1860-luvun taite juurikuin käänteen
tai rajapyykin suomenkielisen kirjallisuuden kehityskulussa.
Siihen saakka voisimme puhua tämän kirjallisuuden »valmistavasta
ajasta», siitä lähtien sen »perustavasta» ja »kohoamisajasta».
Vuoden 1860 kahden puolen sattuvat näet merkillisesti yhteen monet
niistä edellytyksistä, jotka olivat välttämättömät korkeamman
suomenkielisen kansalliskirjallisuuden syntymiselle. Valmistavat työt
olivat tällöin jo osapuilleen suoritetut ja varsinaiset perustavat ja
rakentavat työt voivat nyt alkaa. Tästä lähtien suomenkielinen
kirjallisuus ei ole eikä saanut olla enää pelkkää vaatimatonta
»rahvaankirjallisuutta», vaan se alkaa nyt puhua sivistyneellekin
lukijakunnalle, taiteen jalostamana ja ihmishengen moninaisia
vivahduksia tulkiten. Aika oli täytetty. Sen näki ennen muita J.V.
Snellmanin syvä tietäjäkatse, hänen, jonka mahtavan kansallisen
herätystyön päävaatimuksia juuri oli ollut korkeamman
suomenkielisen kansalliskirjallisuuden pikainen aikaansaaminen.
Kirjoituksessaan »Suomalaisen kirjallisuuden lähimmästä tulevaisuudesta»
(Litteraturblad 1856, joulukuun numero) hän, tehtyään ensin selkoa
siitä työstä, mitä edellisenä aikana oli suoritettu suomalaisen
kirjallisuuden hyväksi, lausuu lujana vakaumuksenaan, että
suomenkielinen kirjallisuus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura nyt olivat
saapuneet siihen käännekohtaan, josta ensi askeleet korkeamman
kansalliskirjallisuuden aikaansaamiseksi oli astuttava. Siihenastiselta
suomenkieliseltä kirjallisuudelta, sen verrattaisesta runsaudesta
huolimatta, näet puuttui oikean kirjallisuuden tärkein tunnusmerkki,
alkuperäisyys ja kansallinen leima.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
