Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10 : v V? ^
Lyhyt katsaus niihin huomattavimpiin edellytyksiin, jotka
vuoden 1860 vaiheilla olivat olemassa korkeamman suomenkielisen
kirjallisuuden ja sivistyselämän syntymiselle, on tässä paikallaan.
Se suomenkieli, jota Agricolan ajoista saakka oli viljelty
suomalaisen kirjallisuuden kielenä, oli perustunut pääasiallisesti
länsi-murteeseen ja ollut hyvin tuntuvasti muukalaisuuden, varsinkin
ruotsinkielen runtelema. Sen oikeinkirjoituskin oli 1800-luvulle
saakka pysynyt yleensä siinä muodossa, minkä 1642-vuoden
ajak-seen oivallinen raamatunkäännös oli sille vakiinnuttanut. Uuden
rikkaamman ja suomalaisemman kirjakielen aikaansaanti entisen
köyhän, kankean ja epäsuomalaisen sijaan olikin ollut 1800-luvun
alkupuolella suomalaisuuden harrastajain päähuolia. Tätä varten
he tutkivat ahkerasti sekä suomen eri murteita että sen lähimpiä
jopa kaukaisempiakin sukukieliä, kokosivat kansanrunoutta ja
sana-varoja, laativat kielioppeja ja sanakirjoja, sepittivät uusia n, s.
»sivistyssanoja» ja kokeilivat suomenkielisinä kirjailijoina, taivutellen
kieltä eri aloille. Olivatpa nurkkaisänmaalliset murreintoilijat jo
vähällä silpoa yhteisen ja yleisen kirjakielen suomen eri murteiden
mukaan. Onneksi silloin Lönnrot pelasti aseman. Tuntien tarkasti
suomenkielen eri murteet muotoineen, sanoineen ja puheenparsineen
hän niistä kustakin hyvällä käytännöllisellä aistilla valikoi paraat
ominaisuudet ja valoi ne taitavasti yhteen uudeksi yleiseksi
kirjakieleksi, jota kaikki suomalaiset yhtä helposti ymmärtävät. Kielen
rungoksi ja luustoksi jäivät edelleen länsimurteen kirjallisesti jo
vakaantuneet kieliopilliset muodot, mutta niihin liitettiin lihastoksi
itämurteen runsaat taivutusmuodot, sanat, puheenparret ja
lauseopilliset ominaisuudet, jotka päivän valoon saatettu rehevä
kansanrunous oli paljastanut. Vuoden 1860 vaiheilla tämä uusi
suomalainen kirjakieli ja samalla suomenkielen luonteen mukaiseksi
uusittu oikeinkirjoitus Lönnrotin ja hänen ahkerain apulaistensa
muodostelemana oli osapuilleen valmis ja käyttökelpoinen
korkeammankin henkisen viljelyksen palvelukseen. Sen kieliopillinen rakenne
oli eri puolilta valaistu, sen sanavarasto suuresti kartutettu sekä
kielessä jo entiseltään olevilla aineksilla että runsaasti sepitetyillä
uusilla »sivistyssanoilla», joiden sepittämisessä juuri Lönnrot ynnä
muutamat nuoremmat kielitaiturit olivat mestareja. Tosin tältä
näin uusitulta kirjakieleltä vielä kauankin puuttui se joustavuus,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
