Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johdanto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
14 * igg 11 iwim
1860-luvulla jälleen kuulla suomea perhe- ja seurustelukielenä
muutamissa sivistyneissäkin kodeissa, joiden haltijat, Snellmanin jyrkkää
kansallista ohjelmaa noudattaen, tosiaan käytännössäkin
vaihtoivat perityn koti- ja sivistyskielensä suomeksi. Sellaisten kotien
luku oli kuitenkin toistaiseksi perin vähäinen, sillä historiallisten
olojen pakosta ja tottumuksen voimasta suurin osa niitä johtavia
piirejä, joille suomalaisuuden asia oli kallis, käytti — ja käyttänee
kai osaksi vielä nytkin — seura- ja sivistyskielenään ruotsia. Tämä
ei ole niin kovin ihmeteltävää; ikävämpi monin verroin on se seikka,
että monet puhtaasti suomalaissyntyiset ja suomenkielisen
koulusivistyksen saaneet vielä paljoa myöhemmin ovat omaksuneet —
kai hienommuuttaan osottaakseen — ruotsin kotikielekseen.
1860-luvun taitteessa vasta itse Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassakin,
jonka toimivat jäsenet jos ketkään olivat suomalaisuuden hartaita
ystäviä, pöytäkirjakieli ja seuran aikakauskirjan »Suomen» nimi
muutettiin virallisesti suomenkieliseksi, keskustelukielen yhä
edelleen vielä kauan pysyessä enimmälti ruotsina, koska monet,
ehkäpä enimmät helsinkiläiset seuran jäsenet vain vaillinaisesti
suomea osasivat. Mutta yllämainittu muutos oli ainakin selvä viittaus
uutta suomalaisempaa ajanjaksoa kohti.
Olipa toisellakin taholla tähän aikaan jo olemassa sivistyneitä
koteja, joissa suomi vähitellen palasi siihen luonnolliseen asemaan,
missä se niissä aikaisemmin oli ollut ja osaksi yhä vieläkin oli. Nämä
olivat sellaisia pappiloita sisä- ja pohjois-Suomessa, varsinkin
Pohjanmaalla, joihin herännäisyysliike, tuo suoraan rahvaan keskeltä
kohonnut henkisemmän voiman ja valistuksen tarpeen valtaava ilmaus,
oli päässyt leviämään. Pohjanmaan pappiloissa oli suomenkieli
perhekielenä vielä 1800-luvun alussa ollut verrattain yleinen,
vieläpä muunkin maaseudun papisto ja herrasväki — kosk ei silloin
vielä muka kunnollisesti ruotsia osannut, kuten Ahlqvist
»Kielettäressään» väittää — sekä varsinkin Pohjanmaan kaupunkien vauras
porvaristo oli silloin suomalaisempaa kuin muutamia
vuosikymmeniä myöhemmin. 1 Kun nuoret pohjalaiset papit tutustuivat
herän-näisyysliikkeen talonpoikaisiin johtajiin ja herätyskokouksissa lä-
1 Vrt. A. W. Ingmanin kirjoitusta Muistelmia muinoisen
suomalaisuutemme suhteista ja seikoista albumissa Kaikuja Hämeestä I, 1872,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
