Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Perustavia kirjailijoita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
pl I ! 31
.w
laiset rahvaanlapset, jotka pyrkivät korkeamman opin ja tiedon
#
teille, sai koulusivistyksensä aivan vieraalla kielellä. Vieläpä
nimikin koulun kirjoihin väännettiin, kuten tavallista oli, muka
hienommaksi (Hanén), kunnes hän myöhemmin (nähtävästi 1850-luvulla)
rupesi jälleen käyttämään vanhaa suomalaista nimeään.
Hannikaisen ylioppilaaksi pääsy (1833) sattui Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran perustamisen (1831) ja Kalevalan ensi laitoksen
ilmestymisen (1835) keväisiin aikoihin, ja epäilemättä nämä seikat
vaikuttivat herättävästi nuorukaiseen, joka itse oli Kalevalan laulajain
rajamailta kotoisin. Ainakin hän jo vappuna 1834 kuului siihen
nuoru-kaisjoukkoon, joka tällöin Lönnrotin kehoituksesta lupasi ennen
yliopistosta eroamistaan suorittaa vapaaehtoisen tutkinnon
suomenkielessä. Ja hänpä olikin yksi niitä harvoja, jotka tämän
hetkellisessä huumauksessa tehdyn lupauksen todella lunastivat.
Leipä-huolet pakoittivat Hannikaisen tosin jo parin vuoden kuluttua
eroamaan yliopistosta ja antautumaan käytännölliselle alalle,
maanmittarin työlääseen ammattiin, jota hän jo kouluvuosinaan oli
harjoittanut, mutta yliopistossa kylvetyt kansallisen innostuksen
siemenet jäivät itämään ja tarvitsivat vain uuden sysäyksen oraalle
puhjetakseen. Tämän sysäyksen antoi sitten kymmenkunta vuotta
myöhemmin Snellmanin »Saima», joka tuli hänen toiseksi herättä-
%
jäkseen. — Maanmittarin uralla Hannikainen toimi ensin Viipurin,
sitten Uudenmaan läänissä (kommissionimaanmittarina).
Vuosikauden 1864 hän oli 6-päiväiseksi laajennetun ja uudelle
kannalle asetetun Suomettaren päätoimittajana Helsingissä. Tämä
toimi näkyy kuitenkin pian käyneen hänelle »yli voimain».
Lönnrotin tavoin hän rakasti suuresti maalaiselämää, johon kotiperänsä
ja ammattinsa kautta oli hyvin tutustunut, ja asui v:sta 1851
alkaen mielellään Parikkalassa kauniin Simpeleen rannalla, minne
virkaeron otettuaan (1879) lopullisestikin asettui maatilalleen. Täällä
kuolema hänet kohtasi harvinaisen korkeassa iässä 27 p. syysk. 1899.
Hannikaisen päämerkitys oli epäilemättä sanomalehtimiehen.
Siihen hänellä oli luontaisia edellytyksiä: perinpohjainen rahvaan ja
sen tarpeiden tuntemus, sitkeä työkyky ja luistava joskin hieman
huolimaton ja pintapuolinen kynä. Se myöskin paraiten luontui
hänen kansaa valistaviin ihanteihinsa. Ollen itse kotoisin n. s.
»Vanhasta Suomesta» ja toimien maanmittarina samassa Suomen osassa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
